Joulusta ollaan selvitty ehjin nahoin, viikon vierailu Itä-Suomeen alkaa vedellä viimeisiään. Otto on nauttinut lomasta täysin rinnoin: ruokahuolto, leikitys-, rapsutus- ja lenkityspalvelut ovat toimineet kuin rasvattu. Yöt on saanut nukkua poikkeuksellisesti emännän kanssa samalla tyynyllä ja uusi tyttöystävä on hankittuna entisten lisäksi, terveiset vaan Iinekselle! Ja juhlan lomassa on tapahtunut selkeitä edistysaskeleita myös pienen koiran arjessa, niistä eniten emännän mieltä lämmittää täydellinen sisäsiisteys. Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä toivotaan, että sama meno jatkuu myös kotiympyröissä.

Pienen pieniä ilonpilkahduksia on tapahtunut myös temppurintamalla. Innokkaat kouluttajat kyläpaikassa päättivät, että kyllähän kunnon koiran täytyy tassua osata antaa. Ja eikun opetus käyntiin. Merkittäviä tuloksia ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta saatu aikaan, ja taidettiinpa Otto-parasta käyttää nimityksiä "sahajauho", "tyhmä ja ruma" jne. Emännän subjektiivisen näkemyksen mukaan kyse oli kuitenkin ennemminkin temppukouluttajan kuin pienen temppukoiranalun taitamattomuudesta. Ja kas kummaa, kun kouluttaja vaihtui, johan alkoi tassunantokin sujua. Eli ei mikään tyhmä piski. Ja mitä "ruma" luonnehdintaan tulee, niin poika on myös loman aikana saanut ensimmäisen nyppimiskäsittelyn ja pentuhaivenet ovat muisto vain! Tältä komea sälli näyttää nyt:

Vaikka joulu onkin jo taakse jäänyttä elämää, laitetaan vielä muistoksi muutama kuvatus joulupukin vierailulta: 

Jos lahjojen määrää katsoo, niin ilmeisesti Otto on ollut varsin kilttinä elämänsä ensimmäiset kuukaudet. Ja niinhän se on ollutkin, ei meillä sen suurempia tuhoja ole tapahtunut. Mitä nyt esimerkiksi joulun aikaan Otto halusi tutustua Stieg Larssonin tuotantoon ja aloitti romaaniin luvun luontevasti kannesta (kirjan omistajalle tiedoksi: pääsemme varmaan jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, kuinka Otto korvaa aiheuttamansa vahingon). 

Nyt on siis edessä paluu arkeen, ehkä hyvä niin. Täytyy vielä listata tuonnempana tavoitteita ensi vuodelle, mutta ihan näin ensi alkuun, pienen temppukoiranalun koulutus jatkukoon niin temppu- kuin ihan oikeilla tottelevaisuusliikerintamillakin ja arjen tapakasvatus samoin jatkukoon. Ensimmäiseksi keskustelun alle otetaan varmaankin päivä polttava aihe: Saako hihnaa purra tai jos lopettaa puremisen ja repimisen, saako hihnassa vetää? Raportoimme ensi vuoden puolella keskustelujen tuloksista ja jospa sitten pääsisimme jo varsinaisen treenipäiväkirjankin pitoon.