Eilen olimme ensimmäistä kertaa hevosmaneesilla tottisharjoituksissa, eikä yllätyksenä tullut, että hevonpaska on hyvää. Siis Otosta. Nokka maneesin sannassa Otto veti menemään kuin myyrä, jopa nakit meinasivat jäädä kakkoseksi. Mutta kun ohjaaja tajusi aktivoitua, myös koira oli enemmän messissä mukana. Otettiin pikkupätkiä seuraamista, sivulle tuloa, maahanmenoa ja luoksetuloja. Ehdimme tehdä omat kiemuramme ennen kuin enemmän koiria ehtiä tulla maneesille, mutta mielestäni hyvin Otto suhtautuu muihin koiriin häiriötekijöinä. Hevosenpaska sen sijaan meinasi viedä voiton. Kuulemma siellä maneesilla on tapakasvatuskurssi noiden yleisten tottisharkkojen jälkeen, joten ensi viikolla mennään sitten siihen ryhmään. Vähemmän koiria ja voimme himmailla omia aikojamme ja tehdä helppoja tottisteluja.

Tänään olimme perinteisissä sunnuntain piilonkierto hakutreeneissä. Kolme maalimiestä, jotka kaikki haamuina. Hienosti meni ja elukka oli ihan ok ohjaajansa hallinnassa. Maalimiesten etsinnän jälkeen päätin vielä kokeilla, että saisiko vieras ihminen haukkumista Oton suusta kuuluviin. Nakkipalkka kädessa, koira hihnassa ja a vot, koirahan haukkui. Toki sillä oli joku ymmärrys, että mitä siltä odotetaan, ollaanhan me sitä keskenämme kotona harjoiteltu. Jokusen kerran otettiin yksi haukku-nakkipalkka-yksi haukku-nakkipalkka -systeemillä ja jonkinlaisia haukunkuuloisia Otto sai aikaiseksi. Tämän päiväiseen olen erittäin tyytyväinen. On se vaan etevä hakukoiran alku.