Blogipostauksissa on ollut pieni tauko, mutta muilta osin meidän elämä on rullannut mukavaa tahtia eteenpäin. Toissaviikonloppuna kävimme Oton kanssa treffaamassa suosikkityttöystäviä, Sasua ja Nettaa, Otto oli edelleen suunnattoman ihastunut viehättävään neitiseuraansa. Oton koirakaverit ovat pääosin olleet naispuoleisia, mutta hiihtoloman aikana Otto pääsi peuhaamaan myös poikien kesken, siitä lisää tuonnempana.

Meillä kulunut viikko meni hiihtoloman vietossa itäisessa osassa maatamme, oli taas Oton onnenpäivät. Ruokaa tuli joka tuutista, seuraa 24/7 ja mikä parasta, koiranunia sai katsella sängyssä "mummon ja ukin" välissä. Uusi lempinimi tuli lanseerattua viikon aikana, Herra Hänkslä aka Herra Hoo. Muutamat ensimmäiset yöt nukuimme ihan keskenämme, mutta ensimmäisenä aamuna kello 6 ja toisena aamuna jo klo 4 alkoi armoton hänsklääminen, "lääh lääh, joko on aamu, lääh, joko saa ruokaa, joko leikitään, saanko vähän kantaa näitä löytämiäni vaatteita, lääh...". Siitä siis lisänimi hänkslä ja seuraavina öinä hänkslä siirtyikin yläkertaan sinne sänkyyn. Kaikki osapuolet olivat ilmeisen tyytyväisiä ratkaisuun.

Otto on tähän ikään asti ollut suht kiltisti tuhoamatta mitään suurempia kokonaisuuksia, pientä irtaimistoa ei lasketa. Esimerkiksi ovelasti nirhittyä rintaliivin olkainta, joka rämpsähtäen katkesi tällä viikolla eräänä aamuna, kun olin lähdössä töihin. Valitettavasti kuitenkin hiihtoloman aikana Otto kokeili remppamiehen taitoja vai liekö suunnitelmissa ollut yritys kaivautua vapauteen valokytkimen kautta. Onneksi valokytkimen omistajien reaktio oli varsin maltillinen, huone on menossa jossain vaiheessa remppaan muutenkin.

Yhtenä lomailtana Ode pääsi peuhaamaan jätkien kesken, kaverina oli vehnäterrieri Osku. Osku ei ole turhan kranttu kumppanin sukupuolesta, meidän pieni koiranpoikanen ei vaan ollut yhtä mieltä selkään pyrkivän kaverin kanssa sellaisista leikeistä. Tästä on muistona kuvamateriaaliakin, mutta se on sen verran noloa, että lunki-Otonkin posket saattaisivat punehtua. Siksi jätämme ne kuvat arkistojen pohjalle. Leikkiäkin kuitenkin syntyi oikein mukavasti, lumi pöllysi ja meno oli kovaa. Kuvamateriaali on hyvin huonolaatuista, mutta laitetaan tänne muistoksi muutama kuva.

Hiihtolomaan kuului olennaisesti myös shoppailu, Oton ostokset löytyivät kirpputorilta. Harmi, ettei hän päässyt itse valitsemaan ostoksiaan, mutta tuntuivat meidän ostamat kapistukset kelpaavan hyvin. Käteviä paikkoja nuo kirpparit, paljon koiralle sopivia leluja puoli-ilmaiseksi. Ylivoimaisen voiton vei Väiski Vemmelsääri, joka tällä hetkellä on jo nenää vailla, mutta muuten se on vielä kovasti menossa mukana.

Otto oli niin pidetty lomalainen, että kun emäntä joutui lähtemään takaisin kotikulmille töihin, niin Ottoa pyydettiin vielä jäämään pariksi päiväksi. Aikani arvottua päätin, että mikäpä siinä, pieni loma karvaturvasta tekee hyvää emännällekin. Hiihtolomalainen oli käyttäytynyt hienosti yksikseenkin ja oppinut jopa uusia temppuja. Nyt Oden temppurepertuaariin kuuluu 'ei ota' -temppu. Kuonon päälle laitetaan herkkupala, koira odottaa lupaa ja luvan saatuaan vasta nappaa makupalan. Olin aivan yllättynyt, kuinka hienosti tuo ahnas pirulainen on oppinut tempun. Kiitos opettajalle!

Perjantai-iltana Otus saapui takaisin kotiin ja jälleennäkeminen oli ylitsevuotavan iloinen, puolin ja toisin. Tänään päästiin heti arkeen kiinni, kun  meillä oli käytöskoulua. Siellä tehtiin ohituksia toisista koirista, luoksetuloa ja vähän temppuiltiin maahanmenoa ja sivulletuloa omaksi iloksi. Alkuun Otolta tuntui nousevan savu korvista, oli intoa niin kovasti vaikka muille jakaa. Mutta pikkuhiljaa se siitä rauhoittui ja harjoituskerta oli oikein onnistunut. Ensi viikolla uudestaan!

Huomenna on  tiedossa holskujen hallituksen kokousta ja Oton osalta se tarkoittaa peuhutuokiota Risa-siskon kanssa, ja ehkä siellä on myös velipoika tavattavissa, saapas nähdä! Kiva päivä siis tiedossa!