Aiemmin kevättalvesta Otto sai ekan virallisen trimmin, jolloin päällyskarvat nypittiin pois. Jonkin verran samalla lähti tietysti pohjavillaakin, mutta paljon sitä jäi vielä koiraankin kiinni. Pohjavilla ei kuitenkaan pysynyt menossa mukana, vaan jatkuvasti oli karvatulloja huoneiden nurkissa ja imuria olisi saanut heiluttaa suunnilleen päivittäin. Niinpä tilasin netistä Furminatorin, kun kuulopuheiden mukaan se on tosi kätevä karvanpoistaja.

Pitkällisen odotuksen jälkeen oma furminaattori saapui postiin ja samantien Otto joutui käsittelyn kohteeksi. Ja huhhuh, täytyypä sanoa, että onpahan tehokas vehje! Minä innostuin todenteolla harjaamaan karvaa ja olin suorastaan haltiossani, kun sitä vaan lähti, lähti ja lähti. Innosta sokaistuneena jossain vaiheessa aloin tarkastella kätteni jälkiä tarkemmin ja kääk, eihän koiran selässä ollut enää mitään muuta kuin muutama karkea päällyskarva ristissä ja sen alla, ei mitään muuta kuin nahka! No, eihän siinä sinällään mitään, ei ainakaan enää tipu karvaa lattialle, mutta sitten hiipi mieleen pieni pelko, että kuinka kauaskantoisia seuraamuksia tällä emännän karvapoistovillityksellä on. Olenhan nimittäin maksanut itseni jo kipeäksi muutamaan näyttelyyn sekä Suomessa että ulkomailla. Ja tuon näköisenä ravunsyöttinä en kyllä ainakaan kehtää viedä Otukkaa yhtään mihinkään näytille! Oton kasvattaja lohdutteli kuitenkin, että eiköhän se siitä ihan hyväksi muutu kesään mennessä. Mutta Furminator on nyt visusti lukkojen takana ainakin hetken, otamme käyttöön seuraavaan trimmin yhteydessä.

Torstain rauniotreenit lyhkäisesti:

1. Eka maalimies haamuksi 40 metriin. Jonkun aikaa Otto seikkaili ennenkuin löysi tiensä perille, mutta hyvin meni.
2. Toinen maalimies raunioiden alla valmiina, matkaa muutamakymmentä metriä. Otto sai hajun jo ekalta maalimieheltä tulleessaan, lähti suoriltaan oikein.
3. Kolmas maalimies noin 30 metrin päässä luolan suulla valmiina. Lähetin kaksi kertaa, meni kyllä ohi, mutta ei saanut hajua (tajunnut käyttää nenäänsä) ja teki laajat kaaret. Kolmannelle lähetykselle otettiin hieman haamuapuja. Sitten ok, menin itse paikalle.
4. Lopuksi haukutusta, alkaa sujua aika kivasti. Useamman haukun sarjat irtoavat hyvin.

Alkuviikon tottistreenit käytiin tekemässä parkkiksella, jossa oli autoja ja ihmisiä kauempana. Hyvin meni, seuraavaksi varmaan voisi alkaa vaatia vähän pitempiä seuraamispätkiä ja ottaa vähän usempia toistojakin.

Juu ja torstaina kävimme luovuttamassa verta, rabiesvasta-ainetestiä varten. Nyt odottelemme vastausta, toivottavasti kesän turneemme ei nyt sitten tyssää tässä vaiheessa. Peukut pystyyn. Otto oli oma rakastettava itsensä vastaanotolla, Herra Hänkslä. Ei tajunnut ollenkaan, että hänestä verta otettiin, katseli vaan innostuneena ympärilleen. On se vaan verraton velikulta!