Toissa viikolla Otto kävi luovuttamassa muutamat pisarat verta eläinlääkärillä rabiesvasta-aineiden määrittämiseksi. Tänään postilaatikossa odotti kirje Evirasta, vasta-ainepitoisuus oli riittävä. Näin ollen, ensi kesän näyttelyturnee varmistui lopullisesti. Epätodennäköistähän vasta-aineiden puuttuminen olisi ollut, mutta kaikki on mahdollista, sellaisiakin tarinoita olen kuullut. Mutta huh, onneksi ei mennyt matkojen ennakkovalmistelu ja -rahoitus hukkaan. Alkukesän näyttelykalenteri näyttää siis seuraavanlaiselta:

• 22.5. Aptus Show KV, Helsinki
• 19.6. Jönköping KV, Ruotsi
• 20.6. Jönköping KV, Ruotsi
• 21.6. Jönköping KV, Ruotsi
• 24.6. Maailmanvoittaja 2010, Herning, Tanska
• 25.6. Circuit näyttely, Herning, Tanska

Minä, en mikään vannoutunut koiranäyttelyihminen, huomaan siis olevani menossa varsin moneen näyttelyyn alkukesän aikana. Aika näyttää, että iskeekö näyttelykärpänen kunnolla vai jäävätkö nämä Oton ensimmäisiksi ja viimeisiksi näytelmiksi.

Viime viikolta täytyy kirjata raunioharjoitusten treenipäiväkirjan päivitys. Kaksi ensimmäistä maalimiestä haamuina, matkaa noin 30 metriä. Ensimmäinen maalimies oli kivikasan sisällä, jonne koira pääsi vain tietystä suunnasta. Otolla loppui jo usko kesken lukemattomien lähestymisyritysten jälkeen ja se palasi takaisin luokseni. Haamu uudestaan esille, sen jälkeen taas kiertelyä ja kaartelua, miten sinne maalimiehen tykö pääsee. Lopulta kiertely ja kaartelu tuotti tuloksen. Toinen maalimies helpommassa paikassa, hyvin meni. Kolmas maalimies oli valmiina, Otto lähti irtoamaan suoraan ja vauhdikkaasti, löysi aika pian. Hyvät treenit siis. Haukkua loppuun, hyvin kajahtelee kiljunnat pedon kidasta.

Tottista ollaan veivattu muutamaan otteeseen makkarapalkalla. Keskittymiskyky on edelleen aika olematon ja turhautuminen on lähellä, kun Otto ei aina oikein hiffaa, että mitä siltä odotetaan. Mutta aika ja toistot tekevät toivottavasti tehtävänsä. Uutena juttuna ostin viikonloppuna eläinkaupasta naksuttimen. Meinasin ruveta ehdollistamaan tuota elukkaa siihen iltapuhteina, jospa siitä vaikka olisi joidenkin liikkeiden opetteluun apua tulevaisuudessa. Tuskin klikkeritreenistä mitään haittaakaan on.

Eilen olimme Netan ja Sasun luona kyläilemässä, Netta-tyttöystävä oli hurahtanut Oton ohi kasvussa. Otto näytti niin pieneltä poikaselta isomünsterin rinnalla. Meno oli vauhdikasta ja edelleen lapsukaiset melskasivat sydämensä kyllyydestä. Ja kylläpä uni taas illalla maittoi, sohvalla köllötellen.