Otto pääsi elämänsä ensimmäiseen näytelmäkehään helatorstaina, kun kotikulmilla järjestettiin match show. Vähän tuumasin etukäteen, että match show'sta voi muodostua varsinainen mad show. Alkuun tilanne vaikuttikin vähintään hullulta, kun ei-enää-niin-pieni-koiranpoikanen puhkui intoa humun keskellä. Kentällä oli varsinaista urheilujuhlan tuntua ja sehän meinasi kaataa koiranpoikasen kupin totaalisen nurin. Ei maistuneet namit eikä korvat kuulleet pyyntöjä, käskyjä eikä vaatimuksia. Vähän alkoi tuntua, että näyttelykehät eivät ole meitä varten.

Aikansa rauhoituttuaan ja tsiigailtuaan kanssakilpailijoitansa, Ottokin alkoi sulautua massaan ja yletön kaahotus loppui. Uskalsin vaihtaa uuden uutukaisen näyttelyhihnan, mallia pieni ja siro, Oton kaulaan. Ehkä kaksi hernettä oli kohdannut riittävän monesti siellä pääkopan sisällä ja järki alkoi palautua, käytös parani kohisten. Otto meni pentukehään ja yllätti emäntänsä täysin, eipä paljon nätimmin olisi voinut juosta, seistä tai antaa kopeloida itseään. Punainen nauhahan sieltä tuli, Otto osasi selkeästi voidella tuomaria antamalla hellän pusun naamaan. Punaisen nauhan saaneiden kehässä Otolla ei ollut enää onni myötä, mutta hienon käytöksensä puolesta minun silmissä Ode oli selvä voittaja. Juhuu! Tästäpä on siis hyvä ponnistaa niihin oikeisiin näyttelykehiin, toivotaan, että koiranpoikanen osaa käyttäytyä yhtä fiksusti seuraavallakin kerralla.