Tänään se sitten koitti, Oton ensimmäinen ihka oikea koiranäyttely. Aamulla starttailimme kohti kansainvälistä Aptus Show'ta, joka pidettiin Helsingin jäähallissa. Aamulla vielä tuumasin, että vaikka ulkona lämpötila huitelee yli kahdessakympissä, niin tottahan jäähallissa täytyy olla kylmä. Niinpä varauduin hellevaatteilla sekä lisäkerroksella, jonka ajattelin vetää päälleni hallissa. Mutta vielä mitä, hallissa oli varmaan 30 astetta lämmintä, siellä meinasi paahtua sekä omistaja että koira.

Alkuun Otto oli taas into piukeana ja niin täpinöissään tapahtumista, että meinasi hypätä nahoistaan ulos. Mutta pienen rauhoitustuokion jälkeen uskalsimme jo lähestyä hallia. Sisällä Otto käyttäytyi minun silmään ihan riittävän nätisi ja oli reipas poika. Ainoastaan kuulutukset olivat jostain syystä Otosta kummallisia, niitä se kuunteli korvat höröllä ja uskomatonta kyllä, sitä näytti ihan jänskättävän. Ei nimittäin tuo koiranpoikanen oli toistaiseksi jänskännyt juuri mitään.

Mutta itse asiaan sitten eli kehään. Meillä oli tuomarina hollantilainen Roel van Veen-Keur ja Otto edusti ainokaisena karkkareita. Kehässä Otto käyttäytyi lähes kokeneen kehäketun elkein, juoksi, seisoi ja antoin kopeloida. Arvostelun loppupuolella tuomari kävi pitkän keskustelun kehäsihteerin kanssa ja vaikka kuinka yritin korvat höröllä kuulla, että mitä juttelevat, niin en kuullut. Seuraavaksi tuomari tuli kertomaan, että koiralla on kaunis pää ja ilme, hyvä turkki jne jne. MUTTA.... Minä jo tuumasin, että onko minulta jäänyt huomaamatta jokin olennainen asia ja koirassa on jokin pahemman laatuinen vika. Lause jatkui kuitenkin, että vaikka koira on tosi hyvä, niin se on vielä kovin kovin kehittymätön (totta!) ja sen vuoksi hän epäilee antaa erinomaista. Hän ei nimittäin halua, että Oton juostessa isossa kehässä ajatellaan, että tällainen rimpula on mitä holskun halutaan olevan. Vaikka siis on aivan luonnollista, että se tämän ikäisenä rimpula onkin. Tuomari kovasti punnitsi asiaa ja tokaisi sitten, mutta että hän ei välitä isosta kehästä vaan antaa koiralle excellentin. Näin ollen koko rimpsu meni JUN ERI, PU1, SERT, ROP. Eipä paljon paremmin olisi voinut alkaa. Ja tähän loppuun laitetaan toki vielä kiitokset taikasormi Katjalle, jonka suorittama korvien viimeistely ja siistiminen eittämättä siivittivät meidän voittoon!

Päivän aikana hyödynsimme pääkaupungissa oloamme ja kävimme lounaskyläilyllä kaverin luona. Iltapäivällä vielä kotiinpaluureissulla piti käydä juoksemassa isot kehät läpi, sekä paras juniori -kisa että ryhmän 1 kisa. Ei luonnollisestikaan tullut sieltä menestystä ja käytöskin meni outouden ja sikailun puolelle. Kehä vedetiin läpi lähes täyttä laukkaa ja seisominenkin oli niin kovin hankalaa, kun ne hemmetin ämyrit ja megafoonit taas huusivat. Sehän ei passannut Oton korville ollenkaan. Anyway, antoisa päivä ja nyt koiranpoikanen makaa reporankana, kun omistaja vielä harrastaa näitä kirjallisia tuotoksia.

Loppuun vielä muutama kuva, jotka on ottanut Jenna Eklöf viime viikon match show'ssa. Kuvat on erihienoja, kyllä sen huomaa, kun on taito hyppysissä ja kunnon kamera käytössä. Kiitos Jenna!

Kuvat: Jenna Eklöf