Me aloitimme viime viikolla oman seuramme järjestämän BH-kurssin, tähtäimenä siis suoritettu BH-koe loppuvuodesta. Sitä en tosin vielä tässä vaiheessa paljasta, että mistä vuodesta mahtaa olla kyse.

Olemme välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti harjoitelleet tottisliikkeiden alkeita omatoimisesti, mutta viime aikoina olemme keskittyneet lähes täysin metsätreeneihin ja jotenkin ihan unohtaneet, että voishan niitä seuraamisia ja muitakin vähän vahvistella.

Niinpä oli loistaa, että saimme Marian pitämään BH-koulua, antamaan hyviä vinkkejä ja katsomaan ulkopuolisen silmin, että mitä kannattaisi tehdä. Viime viikon aiheena oli sivulle tulo sekä seuraaminen. Oton kanssa palkkaus tapahtuu edelleen ainoastaan nameilla, lelua ei olla vielä otettu mukaan, kun tekniikkassakin on vielä paljon hiomista.

Ensin otettiin muutama sivulle tulo. Olen edelleen jumittunut tekemään avustavan liikkeen namikädellä, jotta koira kiepsahtaa viereen. Marian ohjeistuksesta koitettiin myös ilman, että ohjaan kädellä erikseen. Osasihan tuo tulla sivulle, mutta kunnon loikkauksen kera. Olen siis onnistunut opettamaan koiran hyppämään samalla kuin se tulee sivulle. Ehkä tuo karisee pois tekniikkaa hiottaessa tai sitten pitää opettaa uudelleen avustamalla namikädellä siten, ettei koira hypähdä. Oikea suora sivullaistumispaikka oli välillä vielä vähän hakusessa, siihen täytyy kiinnittää tarkasti huomiota.

Seuraamisessa todettiin, että koiran mielenkiinto meinaa herpaantua ja seuraamispaikka väljetä, jos pidän nakkia irti koiran nenästä. Niinpä tästä eteenpäin pidän vasenta kättä ensinnäkin hieman taaempana ja teen hissiliikettä siten, että välillä käsi/nami on koiran nenässä kiinni (palkkaus) ja välillä ylempänä. Seuraavassa vaiheessa käsi on kokonaan ylempänä ja sen jälkeen nami on esimerkiksi rintataskussa. Tässäkin huomaan siis jumittuneeni siihen samaan imuutusvaiheeseen, että käsi on edelleen koiran nekussa kiinni koko ajan.

Tässäpä siis treenattavaa meille. Eilen teimme näiden ohjeiden mukaan muutamat pätkät, ihan jees meni. Lisäksi otin muutaman maahanmenon ja luoksetulon. Siirsin luoksetulossa namin suuhuni, josta se siis tippuu, kun koira tulee istumaan tiiviisti eteen. Otto on sen verran riippuvainen käsistä, joista makkara ennen on tullut, että vaikka tiesi namin olevan suussa, jäi kauemman istumaan. Niinpä pidän nyt toista kättä normaalisti, toista kättä "ohjaamassa" vatsan edessä ja makupala tippuu suusta, kun koira tulee tiiviisti istumaan. Tästä toivottavasti pääsemme äkkiä häivyttämään toisenkin käden pois.