Olemme viettäneet viimeiset pari viikkoa, sattuneesta syystä, hiljaiseloa kaikenlaisella koulutusrintamalla. Hakumetsään emme ole tietenkään päässeet ja hyvistä aikomuksista huolimatta tottistelutkin ovat jääneet minimiin. Eilen pääsimme kuitenkin BH-kouluun, edellinen tapaamiskerta jäi meiltä väliin. Eilisen teemana oli liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo.

Tänä aamuna aamulenkin yhteydessä tehtiin pienet pätkät tottista ja ihan tyytyväinen olen muilta osin, paitsi luoksetulon loppuasento takkuaa edelleen. Uskomatonta, kuinka vaikea se voi olla, vaikka luulisi, että se on maailman yksinkertaisinta. Tänään otettiin ensin muutama sivulle tulo, aika nätisti tulee sivulle oikeaan paikkaan ilman käsiapua. Makupala käsi on tosin vielä vasemmalla kyljellä. Sen jälkeen otettiin lyhyet pätkät seuraamista ja muutama käännös. Makupala on vasemmassa kädessä koiran "pään päällä", hissiliikettä ei ainakaan tänään tarvittu oikean asennon pysymiseksi. Sen jälkeen otettiin muutama liikkeestä istuminen siten, että koira kulkee vapaasti mukana ja sen jälkeen makupala-käsiavulla istuu, hyvin onnistui. Seuraavaksi muutama liikkeestä maahanmeno, koira kulkee vapaasti mukana ja nopean maahanmenon aikaansaamiseksi käsiavustuksella alas. Nämä menevät oikein kivasti. BH-koulun Marian mukaan nämä liikkeet kannattaa ketjuttaa eli aina ensin liikkeestä istumisen harjoittelu ja sitten liikkeestä maahanmenon harjoittelu. Näin koiralle muodostuu käsitys liikkeiden järjestyksestä kokeita ajatellen.

Mutta sitten se murheenkryyni. Oton kanssa ollaan harjoiteltu luoksetulon loppuasentoa koko ikänsä, on otettu lyhyeltä matkalta käsiavustuksella ohjaten, on otettu tuolilla istuen siten, että koiran on "pakko" tulla oikeaan kohtaan ja asentoon jalkojen väliin. Mutta ei. Edelleen asento on vino, mikäli ei sattumalta osu suoraan. Jatkamme siis käsillä ohjausta edelleen oikean asennon vahvistamiseksi. Marian ohje eilisessä BH-koulussa oli, että aletaan pikkuhiljaa pidentämään aikaa, jolloin kädet vielä tulevat eteen koiran ohjaamiseksi oikeaan paikkaan. Eli toisin sanoen, tänne-käskyn jälkeen odotetaan sekunti, että kädet nostetaan sivuilta eteen. Sen jälkeen aikaa aletaan pidentää ja häivytetään käsiohjaus pois. Teoriassa joo, mutta kun eläin saattaa tulla käsiavuista huolimatta miten sattuu vinoon eteen. Tätä asentoa ei pysty enää korjaamaan, koska usein Otto korjaa vielä enemmän vinoon. Ehkäpä siis teemme niin, että palkitsen ainoastaan heti oikesta asennosta. Eli jos koira tulee vinoon, en sano mitään, otan vaan liikkeen uudestaan ja toivon, että saamme onnistumisia aikaan. Vaikeaa...

Ja nyt pyhästi lupaan, että ryhdistäydymme ja kesäloman koittaessa otamme tottista mahdollisimman usein. Ei tämä projekti muuten etene.