Viime viikonloppu kului tiiviisti holskutunnelmissa, kun Nastolassa kisattiin lauantaina agilityn rotumestaruuksista ja sunnuntaina erikoisnäyttelyssä. Lauantaina puolilta päivin saavuimme kisapaikalle katsastamaan holskujen ja monen muun rotuisen koiran menoa esteillä. Taitavan näköistä toimintaa ja yleisön kannalta viihdyttävää. Kipinä heräsi, että ehkä syksyn tullen pääsisimme jollekin alkeiskurssille. Jonot on varmaan aika pitkät, mutta ainakin voisimme yrittää. Kisassa oli  mukana muistaakseni kaikkiaan 9 karkkaria, joten jälleen kerran voi todeta meidän karvamuunnoksen ihailtavan aktiiviseksi osallistumaan lajiin kuin lajiin.

Yöpaikaksi meille oli hankittu tallin yläkerta majoitus- ja kokkausmahdollisuudella, kiitokset Ullalle! Paikalla oli sekalainen kokoonpano Meevaller- ja Nambygo-koiria omistajineen. Loppuilta ja aamu menivät nopsaan ennenkuin starttasimme kohti näyttelypaikkaa. Ennen karkkareita oli pitkä- ja lyhytkarvaisten arvostelut, joten meillä ei ollut kiirettä paikan päälle. Arvioitu alkamisaika meille oli kahden pintaan, mutta taisi tuo venyä lähemmäs kuutta, ennenkuin päästiin itse asiaan. Pitkä päivä siis, mutta toisaalta, loistavaa että tuomari Mark Wibier jaksoi paneutua niin tarkasti arvosteltaviin koiriin. Otto kisasi junnu-uroksissa Kurnu-veikan sekä kahden muun pojan kanssa. Otto sai erittäin hyvän arvostelun, johon voi olla tyytyväinen. Lopulta Kurnu-veikka vei pitemmän korren ja Oton lopullinen rimpsu oli JUN ERI2 vara-sert. Paras uros -kehän sijoitukset menivät aikuisille koirille.

Muuten olemme yrittäneet olla edelleen aktiviisia tottis- ja hakurintamilla. Viime viikolla vaihdoimme tottiksessa seuraamispalkan leluksi. En tiedä, että oliko ne pari harjoituskertaa puhdasta sattumaa vai oikeaa osaamista, mutta seuraamisen paikka alkoi löytyä varsin kivasti myös lelulla palkatessa. Muuten jatkettiin normitottisteluja, jäävistä istumista ja maahanmenoa, luoksetulon paikkaa, paikalla oloa.

Hakurintamalla Otto on aina ja vaan super. Tiistain metsätreeneissä kolme valmista maalimiestä, haukkuja kullakin kymmenkunta, nätisti meni. Torstain rauniotreeneissä otettiin umpparitreeniä rengaskasalla. Otto näki, että maalimies meni kasan sisään. Hetken aikaa Ode pyöri kasan ympärillä, mutta sitten alkoi haukku irrota. Täytyy raunioilla hyödyntää noita umppareiden ilmaisumahdollisuuksia. Muuten otettiin innostava lopetus, Otto näki, kun kaksi maalimiestä lähti samaan aikaan ja sai käydä noukkimassa ne pois.

Otto on kesän aikana oppinut hieman vallattomaksi lenkkeilijäksi, toisten koirien ohitus ei ole millään mittarilla mitattuna meillä hanskassa tällä hetkellä. Jatkuvasti tuumaan, että asiaan pitää puuttua, mutta aina se on vaan ajatuksella, että huomenna... Mutta pakko mikä pakko, ei tuollaisen 24 kiloisen narun päässä voi loputtomiin roikkua, jos on olemassa miellyttävämpiäkin vaihtoehtoja. Laiskana ihmisenä tulee siis liikuttua aika paljon metsässä ja pidettyä Otto irti. Eilen tosin meinasi metsälenkilläkin olla vähän liikaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Otto oli irti ja touhusi siinä keppinsä kanssa omiaan ja kuulin, että kauempaa kuuluu huutoa ja koiran haukuntaa. Olivat kuitenkin sen verran kaukana, että ei hätää. Koiran haukunta tuntui kuitenkin jatkuvasti lähestyvän, jonka Ottokin jo kuuli, mutta onneksi sain oman eläimeni hihnan päähän hetkeä ennenkuin jokin pieni ruskea vilahti takaamme. Ihmettelin hetken, että olipa kumma koira, kun juoksi vaan meidän ohitse yksinään, eikä ollut meistä ollenkaan kiinnostunut. Hetken päästä selvisi syykin tähän kiinnostumattomuuteen, kun muutaman metrin päästä meidän edestä menee peräkanaa parivaljakko jänis-whippet. Sinne ne painelivat eteenpäin metsässä ja kiitin luojaani, että olin ehtinyt ottaa Oton kiinni hetkeä aiemmin. Muuten ei meidän mustaparrasta olisi näkynyt hännäpäätäkään kun se olisi painellut kolmantena jonossa eteenpäin! Luulin jo tilanteen rauhoittuneen, kunnes whippet tulee polkua pitkin takaisin tuhatta ja sataa ja lähestulkoon törmää meihin. Kai me sitten olimme sen verran pelottava näky, että whippet hyppäsi ilmaan, teki täyskäännöksen ja lähti kohti sitä alkuperäistä paikkaa, josta ihmisten huudot kuuluivat. Huh! Oli siinä vähän pitelemistä hihan päässä.

Tällä viikolla suunnitelmissa on normitreenit tiistaina hakumetsässä ja torstaina raunioilla. Perjantaina Otto pääseekin harjoittelemaan hoidossa oloa, kun se lähtee yksi isoon maailmaan. Otolle on varattu yksiö yhdeksi yöksi paikallisesta koirahoitolasta, kun me kaksijalkaiset suuntaamme U2:n konserttiin. Luulenpa, että Otto ottaa aika lungisti hoitolavierailun, omistaja sen sijaan jännittää jo nyt, että miten se meidän pikkuinen poikanen pärjää siellä ihan yksin...