Aloitimme tänään toko-uralle tähtäämisen virallisesti, sillä osallistuimme ensimmäiseen ohjattuun toko-harjoitukseen. Tähän asti olemme treenanneet koirakentällä enemmän pk-puolta silmällä pitäen niitä BH-kokeen liikkeitä opiskellen, mutta tokihan paljon samaa on tokopuolellakin. Otolla on meinannut viime aikoina olla vähän pörhistelyä muita koiria kohtaan ja keskittymiskyky on aika olematon, siksi yritin asennoitua mahdollisimman rauhallisella omalla mielellä ja ajatuksella, että ensimmäinen kerta menee luultavasti aivan koheltamiseksi. Treenit pidetään hallissa ja ympärillä on muitakin suorittavia koirakoita, vieläpä ihan lähietäisyydellä.

Otto yllätti minut kuitenkin totaalisen positiivisesti. Se teki tosi nätisti juttuja, ei välittänyt pahemmin muista koirista, vaikka etäisyyttä oli vain metri pari. En olisi ikinä uskonut, että pystymme Oton kanssa tekemään esimerkiksi pujotteluharjoitusta niin, että muut siis ovat koirineen rivissä parin metrin välein ja me sitten pujotellaan heidän välistään. Tai vaihtoehtoisesti, me ollaan paikallaan ja joku toinen pujottelee meidän ympärillä. Aivan käsittämätöntä, että Otto jaksoi istua napottaa koko ajan vieressä ja pitää kontaktin yllä. Olin niin tyytyväinen koiranpoikaseen, että vaikea sanoin kuvailla!

Kurssi jatkuu yhteensä kymmenen kerran verran, ja toivottavasti tästä saamme niin hyvät pohjat, että ehkä oikeasti pääsemme korkkaamaan alokasluokan ensi vuoden puolella!