Oton oppikoulu sivistyneeseen yksinoloon jatkui jälleen eilen. Tällä kertaa osasin kerätä pöydiltä pois kaiken mielestäni mielenkiintoisen sekä muistin noukkia roskiskaapin ovessa roikkuneen pyyhkeen pois. Hyvillä mielin poistuin kotoa ja pisti sormet ristiin, että tällä kertaa koira kerpele osaisi olla siivosti isommassa valtakunnassaan.

Kotiin palatessamme näky oli lähestulkoon siisti, mutta eri huoneiden matoilla näytti olevan jotain kiiltävää. Sydän teki pienen nyrjähdyksen siinä vaiheessa, kun tajusin niiden kiiltävien olevan lasinpalasia. Aika pian myös lasin alkuperä selvisi. Nähtävästi Otto oli osallistunut kahvinkeittoa käsittelevälle itseopiskelujaksolle. Kahvinkeitin oli edelleen nätisti omalla paikallaan pöydällä, joten vahinko oli ilmeisesti tapahtunut siinä vaiheessa, kun Otto oli yrittänyt näppärästi ottaa kahvipannun rivasta kiinni täyttääkseen keittimen vesisäiliön. Harmi vaan, että pannu oli lipsahtanut Oden karvaisista leuoista ja särkynyt pitkin lattiaa. Sitä en tiedä, miksi lasinpalat oli pitänyt levitellä jälleen eri puolille asuntoa.

Onneksi kuitenkin sydämen muljahdus oli sikäli turhaa, että koirassa ei näytä olevan sisäisiä eikä ulkoisia vammoja. Sen sijaan omaa sieluani jäi hieman korventamaan se seikka, että tänä aamuna ei ollut kahvia tarjolla, sattuneesta syystä... Mutta onneksi joulu lähestyy, ja ehkäpä jo tänä jouluna MoccaMaster saapuu tähän talouteen...

Ja niin, yksinolokoulun seuraavaa jaksoa ei ole vielä aikataulutettu, oppilas ei ehkä sittenkään ole valmis näin haastaville opintojaksoille.