Eilinen ilta kului Esa Tapion vetämissä tottistreeneissä. Vettä tuli välillä ihan esteristä ja pimeyskin alkoi haitata näkemistä illan kuluessa, joten kyllä se on vaan myönnettävä, että syksy on täällä. Se ei kuitenkaan haitannut itse menoa, illan anti oli antoisa.

Oton kanssa ongelmakohdaksi päätin nostaa esteet. Ei ne sinällään ole mitään ongelmia, niitä ei vaan kerta kaikkiaan olla treenattu. Ainoat hypyt mitä me tehdään, on toko-hyppyjä. Ja A-estettä on muistini mukaan otettu tasan kerran joskus muinoin keväällä. Puntaroimme, että miten lähdetään ottamaan estehyppyä ja kun korotettavaa estettä ei ollut saatavilla, niin suoriltaan metrisen esteen ylitystä ei edes harkittu. Avuksi otettiin maton pätkä, jota nostettiin asteittain ylemmäs. Ensin meidän käskettiin tehdä se meidän normisetti, mutta sehän on sitä toko-settiä. Eli koira perusasennossa vierellä, sanotaan hyppy ja sitten pallo lentää palkaksi. Sama takaisinpäin, eli koira istumaan esteen taakse ja siitä hyppy takaisin eteen istuen. Ei siis sopinut meidän normisetti aloitukseksi, kun sitä pk-normisettiä ei vielä eiliseen mennessä ollut.

Nyt siis pannasta kiinni ja patukan heitto mattoesteen yli. Ensimmäisillä kerroilla Otto tuppasi haluta kiertää koko esteen (niinhän se on paljon helpompaa!), joten avuksi otettiin muutama ihminen matonpitelijöiden rinnalle. Ja johan alkoi sujua. Patukan viskaus maton yli, koira saattaen maton yli, sen jälkeen kutsuen takaisin ja leikki palkaksi. Otto meni hieman huolimattomasti yli, joten menohypyssä mattoa nostettiin aina sen verran, että se osui reilusti Oton jalkoihin. Ekalla kerralla herkkis taisi ihan pikkuisen kytätä kyttyrää, kun joku osui sen koipiin, mutta seuraavilla kerroilla ei enää ninkään. Sitä en siinä tohinassa huomannut kasoa, että alkoiko se parantaa hyppyjä harjoituksen edetessä. Korkeutta saattoi olla lähemmäs se metri. Näitä matto tms. harjoituksia jatkamme niin, että koira saa varmuutta hyppäämiseen ja nähdään, että miten tekniikka kehittyy.

A-esteeksi valittiin se loivempi, jota kerran keväällä on ylitetty. Tällä kertaa patukan heitto ja koiran saattaminen A:ta kohden ei aiheuttanut toivottua tulosta, koira olisi mielellään kiertänyt. Niinpä Otto laitettiin liinaan kiinni ja menin itse vilauttamaan patukkaa A-esteen päältä toiselta puolelta. Koiran annettiin tulla esteen yli ja patukkaan kiinni. Näitä teimme muutaman. Treeniä siis lisää tällä loivemmalla esteellä, eiköhän tuohonkin se varmuus löydy.

Esteiden kanssa on vaan se ongelma, että kenttä sijaitsee toisella puolella kaupunkia, ja sinne on niiiin kovin hankala laiskan ihmisen lähteä. Siis pelkkien esteiden takia, kun muu treenaus onnistuu hyvin paljon lähempänäkin kotia. Ja kohta alkaa oikeasti olla niin pimeää, ettei siellä näekään mitään iltaisin... Eli katsotaan jääkö esteharjoitusten sykliksi kerran keväällä ja kerran syksyllä, eli tämän mukaan seuraava treenikerta on ensi keväänä!