Teimme lauantaina comebackin hakumetsään. Edellisestä kerrasta oli varmaan kuukausi aikaa ja sitä edellisestä kerrasta taas kuukausi. Mitenkäs se menikään, että lahjattomat treenaa... Valitettavasti meidän pitäisi kyllä treenata ehkä vähän useammin, että saisimme edes jonkinlaisia lahjoja. Erään seuraamani blogin innoittamana päädyin piirtelemään hakuharjoituskaavion, jotta jäisi itsellekin muutama muisto läpiviedyistä treeneistä.

Kuukausi sitten muistin meillä olleen pientä ongelmaa siinä, että ennen kuin Otto aloitti ilmaisun, se ehti tuumailla vähän aikaa ja käydä nostamassa koipeaankin lähipusikkoon, ennenkuin aloitti ilmaisun. Sen jälkeen ilmaisussa ei ollut isompaa ongelmaa. Varmuuden vuoksi otettiin siis hieman motivaationnostatustreeniä ja maalimiehet saivat vielä evästeeksi vilauttaa herkkupurkkia, kun Otto saapuu maalimiehelle.

Ensimmäinen ja toinen maalimies laitettiin valmiiksi etukulmiin, toinen pusikkoon ja toinen avoinna olevaan roskikseen. Kummaltakin otettiin äänet ja sen jälkeen Otto laitettiin ekalle pistolle. Eteni hyvin, löysi ja aloitti ilmaisun samantien. Ykköseltä kakkoselle harjoittelimme yliheittoa, hyvin jatkoi etenemistä suoraan keskilinjan yli. Valitettavasti vaan maalimies jäi löytymättä ekalla yrittämällä, vaikka pisto oli ihan kelvollinen. Koira uudelleen pistolle ja jo löytyi maalimies hyvällä ilmaisulla.

Kolmannen maalimiehen oli tarkoitus olla valmis, mutta selkeästi Otto kuuli maalimiehen etenemisen metsässä. Hyvin lähti pistolle, mutta jälleen tulokseton haku. Ja pisto suuntautui myös takaviistoon, eikä eteenpäin niinkuin toive on. Toisella lähetyksellä irtosi suoraan ja syvälle, löytö ja hyvä ilmaisu. Neljäs maalimies oli heiluva+eteenpäin kaatuva maalimies, jotta voisimme vahvistaa eteenpäin työskentelyä. Tämä meni kuin oppikirjasta.

Viides oli peräänjuoksu parilla haukulla höystettynä. Kaikenkaikkiaan, vaikka pari huolimatonta pistoa tulikin, olin supertyytyväinen. Koira oli työmoodissa, ei tietoakaan kuseskeluista tai ilmaisun viivästymisestä, ja motskaa löytyi!