Ketutus - se kuvaa aika täydellisesti olotilaa eilisen ET:n vetämän tottisillan jälkeen. Ketutus koiraa kohtaan, ja erityisesti ketutus omaa toimintaa kohtaan. Illan anti muuten oli taattua laatua. Liikkeeksemme valitsin tällä kertaa noudon, sillä Otto-letkuleuan noudot kaipaavat hyviä neuvoja.

Oma vuoromme tuli jotenkin yllättäen ja hakiessani Oton autosta se veteli siellä sikeitä nenä kuivana. Otus tuntui olevan ihan omissa maailmoissa ja sama jatkui koko oman vuoron ajan. Haistelua ja yleistä vireettömyyttä. Olisi reilua koiraa kohtaan vähän liikuttaa sitä ensin ja viritellä, että ollaan menossa hommiin, eikä nykäistä sitä vaan matkaan.

Noutoja treenattiin kolmionoutona. Heitän siis kapulan 45 asteen kulmassa etuviistoon ja appari jää pitämään koiraa liinassa kiinni. Itse juoksen riittävän matkan päähän eteenpäin ja appari siirtyy koiran kanssa kapulan taakse. Kun olen päässyt paikoilleni, niin koiran käsketään noutaa, koira nappaa kapulan suuhun ja tulee luokse.

Näitä toistimme ehkä nelisen kertaa ja toimi ihan kivasti. Lähtövireen ollessa huono, noudot sujuivat yllättävän näppärästi. Luovutuksessa oli pientä hinkkaamista. Jatkamme siis edelleen luovutusasennon parantamista ja vahvistamista kapulaleikillämme, jossa pelkkien nostosta palkkaamisten lisäksi koira välillä palauttaa kapulan eteen, naksutus ja palkka jalkojen välistä. Ja sen lisäksi kolmionoutoja vireen parantamiseksi, jonka uskon parantavan myös otetta.

Palatakseni kuitenkin vielä huonoon vireeseen, niin jatkoa ajatellen täytyy ehdottomasti huolehtia siitä, että viretila on oikea ennen kentälle menoa. Laama laamannin kanssa on tylsä tottistella. Lisäksi täytyy oppia itse kertomaan selkeästi, että haistelu ja muu haahuilu ei ole sallittua toimintaa. Kuinkahan monta kertaa tätä olen ajatellut, ja kuinka monesti olen onnistunut olemaan mustavalkoinen. En varmaan kertaakaan.

Suivaantuneena kotiin päästyä päätin vielä pistää vähän vaatimusta peliin iltaruoalla. Suivaantuneena ei tietenkään kannattaisi treenata, mutta nyt se tuotti hyvän lopputuloksen. Otin pientä seuraamista ja kun otus ei ollut riittävän kuulolla, reipas muistutus perskarvoista, että kuinka siinä mukana matkustetaan ja kuinka ei. Oton ilme oli tasan sen näköinen, että mitäs helskattia tässä oikein nyt tapahtuu. Kun se tämän jälkeen osoitti jonkinlaista seuraamista (vaikkakin naama nyttyrällä), palkkasin isoilla kehuilla. Siitä koira totaalisesti repesi ja kun jatkoimme seuraamista, niin se todella todella esitti täpäkkää toimintaa, josta jälleen pystyi palkkaamaan ruhtinaallisesti.

Kotona tällainen muistutus toimii ja koira selkeästi aktivoituu. Ongelmana vaan on se, että vieraassa paikassa tai kentällä treenatessa muutama tällainen kokeilu on johtanut koiran totaalisen passivoitumiseen ja ilmeeseen, että leiki vaan ihan yksin. Ja se taas on johtanut siihen, etten uskalla treenata kuin positiivisen vahvistamisen kautta, että ”kaikilla olisi kivaa”. Tämä siis on selkeä ongelma, joka on oikeastaan kaiken tekemisen ydin. Hyvänä päivänä koira tekee hyvällä vietillä teknisestikin oikein hyvää suoritusta. Ja huonona päivänä tekee huonolla vireellä teknisesti kohtalaisesti suoritusta. Oliskohan se sitten niin, että tekniikkajuttujen hiomisen sijaan meidän pitäisikin ottaa tehokuuri autolta-kentälle -välille siten, että vaatimuksena on, että koira on tekemisen moodissa ja pysyy tekemisen moodissa? Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pakko kai sitä jotain on yrittää.

Update klo 20.30

Suunnattiin nokat kohti samaista kenttää heti tänään illalla uudestaan. Tällä kertaa Oton jaloittelu ja sen jälkeen herättelyä pallolla. Ei se edelleenkään ihan tikissä ollut, mutta jo huomattavasti parempi. Pallopalkalla seuraamista alkuun. Kovasti tuntuu jälleen edistävän, mutta sentään kontakti pysyi aika kivasti koko ajan. Palkkausta siis muistettava tehdä taaksepäin. Sen jälkeen noutoja, haki ja toi ok ja luovutusasentokin löytyi vähemmällä hinkkaamisella. Lisäksi pienet setit jääviä, maahan, istu ja seiso. Jostain syystä seisomisessa tuppasi tarjoamaan istumista, vaikka luulisi, että seisominen olisi se vahvin. No, eipä mitään. Edelleenkään ilme ei ole ihan sellainen mitä haluaisin, mutta jo huomattavasti parempi kuin eilen.