Heti perään eilen pääsimme jo uudestaan hakumetsään. Meillä on uusi hyvä rata suunniteltuna ja oikein hyvä rata onkin. Vaihtelevaa metsää, sopivasti pusikkoa, vaihtelua ja korkeuseroja. Kun ohjaaja jaksaa innostua uudesta metsästä tämän verran, niin täytyy sen kai koirastakin tuntua virkistävältä, kun maisema ovat muuttuneet. Liian usein tulee treenattua samoissa maastoissa.

Jälleen hakurata piirrettynä:

Ensimmäinen ja toinen maalimies valmiina etukulmissa. Otto eteni kummallakin pistolla suoraan ja pitkälle, ja löysi maalimiehet. Ekalla ilmaisu oli hyvä, ei edelleenkään haistelu/huhhailuongelmaa. Toisen etukulman roskis käännettiin tällä kertaa kiinni siten, että alas jätettiin pieni rako. Tiedän umppareiden olevan Otolle haastavia, kun niitä on ylipäätään harjoiteltu niin vähän. Kuulemma Otto oli muutaman kerran kiertänyt piilon ja pysynyt mykkänä. Sen jälkeen maalimies oli kehottanut haukkumaan, jonka jälkeen Otto aloitti ilmaisun. Haukkuihan se, mutta selkeästi ääni on epävarmempi kuin avopiiloilla.

Kolmas ja neljäs maalimies olivat myös valmiina metsässä, mutta niistä otettiin äänet ennen lähetystä. Haluan varmistella vielä pistojen suoruutta, joten tehdään näitä varmistusharjoituksia. Jälleen hyvät pistot ja hyvät ilmaisut.

Pistotyöskentelyn lisäksi täytyy aivan ihan oikeasti alkaa harjoitella umppareita. Ei se koira niitä yksikseen opi sohvalla makoillen. Jospa siis yrittäisin saada itsestäni sen verran irti, että rakennan mukaan muutaman kätevästi mukana kulkevan piilon pahvilaatikoista tai kompostiverkoista tai mitä nyt keksin. Tämä voisi siis olla selkeästi meidän seuraava ongelmakohta jota alamme ratkoa.

Eilisen treeneistä jäi sama fiilis kuin viimeksi, että koira toimii hyvällä vireellä, tykkään!