Viime viikko meni lähes kokonaan lakkoillessa, ja joka päivä oli tarkoitus piipahtaa blogissa kirjoittamassa viimeisimmät, mutta enpä vaan saanut aikaiseksi. Päivät hurahtivat ohitse kuin varkain ja vaikka aikaa oli ruhtinaallisesti, niin treenirintama jäi laihemmanlaiseksi kuin olin ajatellut. Nykyään illan pimeneminen latistaa tunnelmaa lähteä treenamaan ulos, joten jonkinverran ollaan temppuiltu ihan sisällä kotioloissa. Jonkin verran myös ulkona. Sen verran viime viikolla mietiskelin, että miksi tulee otettua epäonnistumisista niin suuret pultit ja ärsytykset, kun vastaavasti onnistumisen tunteet jäävät usein sen jalkoihin, että mikä olisi voinut mennä vielä paremmin ja mikä nyt ei ainakaan onnistu. Pessimisti ei pety kai sitten! Tästä ajatuksesta johtuen ajattelinkin kirjata niitä asioita, jotka ovat sujuneet hyvin viime treeneissä.

Esineruutu

• Parit esineruudut olen käynyt tekaisemassa, ja ne menee kivasti. Pari kertaa olen käynyt tekaisemassa ruudun valmiiksi Oton odottaessa autossa ja tuonut sen vaan alueen laitaan. Viimeksi oltiin vielä ihan uudessa, aika vaikeakulkuisessa maastossa ja hitsi, sehän toi sieltä kolme esinettä! Käyttää nenäänsä, etenee aika hyvin alueella, nappaa esineen ja lähtee tuomaan ja viimeisillä kerroilla on jopa tuonut parit esineet käteen asti, mikä alussa ei ollut ollenkaan selviö. Katjalta kyselin, että miten olisi hyvä merkata koiralle tehtävä, jota ollaan lähdössä tekemään. Ohjeeksi esineen haku läheltä, kun koira otettu autosta ja liivit päällä. Viimeisellä kerralla tein näin, eikä Otolla ollut sen jälkeen mitään epäselvää, että mitä sieltä ruudusta ollaan lähdössä hakemaan. Aiemmin nimittäin epäilin sen lähteneen ekoilla pistolla hakemaan maalimiestä.

TOKO

• Paikallaolon mielentilaongelmaan otettiin avuksi namialusta nameineen, joka jätettiin Oton etutassujen eteen. Tämä korjasi heti käytöstä ja nyt viimeiset kerrat edessä on ollut pelkkä lautanen ilman herkkuja. Paikallaolon jälkeen palkka laitetaan alustalle, jolta se tarjoillaan elukalle. Kaksissa viime hallitreeneissä olen jopa käynyt piilossa nopesti, eikä se ole aiheuttanut mitään ongelmaa. Otto makaa paikoillaan kuin tatti!
• AVO-luokan hyppy on aika kivassa paketissa.
• Mielentila yleisesti tehdessä on paljon lähempänä haluttua kuin vielä esimerkiksi kesällä. Ei haahuilua ja haistelua läheskään yhtä paljon. Keskittyy paremmin. Toiset koirat on melkein (siis melkein...) ilmaa.
• Tällä viikolla tehtiin häiriötreeniä, jossa toinen pallolla, makupalalla, sanallisesti harhauttaa koiraa, jonka siis tulee kuunnella käskynsä minulta. Alun kangertelun jälkeen Otto-luupäällekin napsahti kaaliin, että kuka käskee ja ketä kuunnellaan.
• Kaukoissa takapuoli pysyy maassa jo kohtuuhyvin maa-istu -vaihdossa.
• Perusliikkeet hyvässä mallissa ja ymmärretty.

PK-tottis

• Nyt on pari kertaa oltu kentällä treenimässä ja kummallakin kerralla otettu sekä jyrkkä A-este että metrinen este. Koira kiipeää ja hyppää hienosti kummankin yli edestakaisin patukan kanssa. Se selvästi tykkää näistä jutuista. Kunhan saadaan noutoa muuten varmistelua, niin en usko ylityksen kapulankaan kanssa olevan mikään mahdoton nakki.
• Eteenmenoa on otettu jokusen kerran, hyvin menee eteen (lelupalkalle) & valmistelevakin osa ollut ihan siisti ilman keulumisia, kun pari kertaa olen koittanut.

Edellä siis noita onnistumisia viime viikoilta. Sitä hinkattavaa löytyy edelleen (noutokapulan kaunis pito & vauhdin ylläpito & oikea luovutusasento), luoksetulon stoppi, seuraamisen oikealle käännökset, edelleen häiriönsieto & oikean viretilan säilyttäminen), mutta ei niistä nyt sen enempää.

Myös pari ikävämpää koirakohtaamista lenkillä on sattunut viime viikoille. Yhdellä kertaa oma koira karkasi toisen luo ja kaksi muuta kertaa toinen koira karkasi Oton luo haukkujen ja rähinöiden kanssa. Ääntä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta jokainen kerta on vaan liikaa. Natsikuri-talutinkävely on siistinyt koirakohtaamisia, eikä hihnan kanssa painamista pahempaa enää yleensä esiinny, mutta ainahan nuo tylsät koirakohtaamiset vie kehitystä taaksepäin.

Isäntä oli reissussa tässä männäviikolla, jolloin Otto käytti tilaisuuden hyväksi. Otolle on varsin selvää, että miten pelisäännöt vaihtelevat sen mukaan, että ketkä perheestä ovat kotona. Jos meitä on vaan minä ja Otto, niin sänkyyn on vapaa pääsy (kuva alla). Jos taas minä, Otto ja isäntä olemme kotona, sänkyyn on periaattessa porttikielto, mutta kutsusta saa tulla vaikkapa aamulla. Ja jos kotona ovat vain Otto ja isäntä, niin silloin porttikielto on kokonaisvaltaisempi. Ja näiden sääntöjen mukaan Otto osaa arvioida, että kenen sänkyä minäkin yönä kuluttaa. Omaansa se kyllä kuluttaa harvemmin, vaikka hienon sellaisen ostimme, sängynalus on turvallisin paikka pienen koiranpoikasen katsella unia.