Lomaviikolle ei ole kovin montaa sovittua ohjelmanumeroa, mutta yksi suunnitelmiin kuuluvista aktiviteeteista oli Oton nyppiminen. Karva alkoi olla jo aika kypsää kamaa ja rehotti miten sattui. Periaatteessa ei viitsisi tehdä toisesta nakupelleä talvipakkasten aikaan, mutta nyt kerrankin kun nyppimisoperaatioon on aikaa, niin päätin sen tehdä. Ja ihan oikeaan suuntaanhan tässä ollaan menossa, kohti kevätlämpimpiä. Vielä kyllä ei siltä näytä eikä tunnu, kun lunta tulee tänäänkin taivaantäydeltä. Nyppiminen ei tod. ole mun lempijuttuja, mutta silti tuhat kertaa helpompaa kuin jo edesmenneen briard-Muskan turkin huoltaminen. Onneksi Otto on vähintäänkin yhteistyöhaluinen yksilö. Kiltisti se kellahtaa tasan siihen asentoon, mihin käsketään ja maata möllöttää siinä niin kauan ennenkuin tulee uusi käsky kääntää kylkeä.

Otolla on miljoona ja yksi lempinimeä, mutta tähän vähä-karvaiseen vaiheeseen liittyviä ovat esim. naali ja napakettu (vaikka naali taitaakin olla aika karvainen otus luonnossa, niin se kuulostaa minun korvaan ihan karvattomalta otonpoikaselta), råttå (eli rotta-otto), kojootti... Ja tässä itse herra Naali uudessa lookissaan: