Tänään käytiin tokottelemassa ulkona Helin ja kultaisten kanssa.

Ekaksi kehiin tunnari, vähän jänskätti, että miten käy, kun tunnaria ei oo juuri ulkona otettu. Kapulat taas jonoon. Otto poimi nätisti omansa ja sai juosta lautaselle namilleen. Jälleen ohjaaja olisi voinut orientoitua paremmin, sillä vaikka just ennen lähetystä varmistettiin, että monesko se oma on, niin silti oli tosi lähellä, etten jo kieltänyt väärän nappaamisesta. Onneksi sentään jokin järjenhiven oli tallella ja osasin kehua oikean kapulan tuonnista. Jes! Tunnarin palautusta otin lyhyeltä matkalta, ei mitään vauhdin tykitystä, ravilla palautui. Tuntuu olevan ulkokenttien ongelma, toivottavsti tähän saisi keksittyä jotain. Joku supersuperhyvä herkku?!

Ruutu oli taasen kompastuskivi. Ekalla kerralla lautanen ruudussa. Otto lähti hyvin, mutta vinoon, eikä selvästikään hoksannut ollenkaan missä se ruutu on. Otin Oton takaisin ja uusi alustus ja lähetys ja sama toistui, mutta silloin Otto jo näki takaisin palatessaan, että missä se ruutu on. Kolmannella kerralla kaarsi ruutuun sisään sivusta – mur! Kävin kehumassa, mutta ei ruokaa. Neljännellä lähetyksellä onnistui jo oikein ja Otus sai murkinaa. Ilman lautasta en ottanut, kun tuntui niin takkuiselta.

Jäävät oli hyvät, otettiin kaikki: maahan, istu, seiso. Asennot onnistui ja kai ne oli ihan napakatkin. Lopuksi luoksetulo eteentulolla + leluriehumisia. Jäi jotenkin vähän kummasti kauas, eikä se vauhti edelleenkään ole supernopea, vaikka laukalla tuleekin. Ylipäätään tänään oli taas sellainen välimallin päivä, vire olisi voinut olla parempi, vaikka periaatteessa Otto tekikin töitä ihan jees. Mutta joku kipinä siitä vaan puuttuu, huoh!

Kotimatkalla oli pakko vielä pysähtyä tekemään pelkkä ruutu, kun jäi kismittämään töpeksiminen. Tällä kertaa eka lähetys lautaselle hyvä. Toka ilman lautasta hyvä. Ja kolmas taas lautaselle hyvä. Hyvä niin!