tiistai, 17. huhtikuu 2012

Oton blogi muuttaa

 

Jatkossa tarinat arjesta ja treeneistä löytyvät uudesta paikasta:

 www.otontouhuja.blogspot.com

 

 

torstai, 12. huhtikuu 2012

Positiivista noutoa tällä kertaa

Käytiin tänään vetäisemässä nopeat setit tottista samalla, kun kävin ostamassa uuden navigaattorin syksyllä hävinneen tilalle. Näin kauan kesti päästä kauppaan asti, mutta hyvin sitä on tähänkin asti selvitty perille, vaikkei kukaan ole ollutkaan kertomassa, että tee u-käännös ja palaa takaisin.

Ensin muutamat pätkät seuraamista. Periaatteessa ihan ok, omaan kävelyrytmiin olisi kiinnitettävä huomiota, samoin niihin linjoihin. Täyskäännökset ja oikealle käännökset voisi ottaa tehotreeniin. Ihan kivanoloista tekemistä.

Oikein positiivisen mielen jätti nouto - tää on vaan niin mysteeri mulle. Jo aiemmin mietin, että kivan paluufiiliksen etsimiseen voisi ottaa kevyemmän ohjatun kapulan käyttöön. Härnäsin Ottoa vähän ennenkuin heitin. Otolla intoa tuntuu nostavan pieni odottaminen eli ei se, että hetsaa / heittää kapulan ja pitää vastaan pannasta, vaan se, että antaa koiran täpinöidä perusasennossa siinä sivulla. Lähti siis hyvin ja palasi laukalla takaisin, luovutuskin siisti. Ei mitään kiitolaukkaa vielä, mutta laukkaa kuitenkin- superia! Palkaksi lihapullaa heitettynä jalkojenvälistä (siis omien, ei koiran). Ei toistoa, kun meni ekalla niin hyvin - tämänkin muistan vastedes!

Loppuun kentän laitaan patukka odottamaan eteenmenoa. Väliin vähän kaukoja, parit setit m-s-i ja olisko ollut jotkut muutkin kahden vaihdon sarjat, en nyt enää muista. Loppuun siis eteenmeno, otin valmistelevan osuuden, josta lähetys. Lähti hyvin, ehkä 5 metrin jälkeen pieni himmaus, että mihin tässä ollaan menossa ja sitten lamppu syttyi, että ai niin, kentän laitaan tietenkin. Loppuun leikkejä.

keskiviikko, 11. huhtikuu 2012

Keskiviikon tokotteluja

Tänään käytiin tokottelemassa ulkona Helin ja kultaisten kanssa.

Ekaksi kehiin tunnari, vähän jänskätti, että miten käy, kun tunnaria ei oo juuri ulkona otettu. Kapulat taas jonoon. Otto poimi nätisti omansa ja sai juosta lautaselle namilleen. Jälleen ohjaaja olisi voinut orientoitua paremmin, sillä vaikka just ennen lähetystä varmistettiin, että monesko se oma on, niin silti oli tosi lähellä, etten jo kieltänyt väärän nappaamisesta. Onneksi sentään jokin järjenhiven oli tallella ja osasin kehua oikean kapulan tuonnista. Jes! Tunnarin palautusta otin lyhyeltä matkalta, ei mitään vauhdin tykitystä, ravilla palautui. Tuntuu olevan ulkokenttien ongelma, toivottavsti tähän saisi keksittyä jotain. Joku supersuperhyvä herkku?!

Ruutu oli taasen kompastuskivi. Ekalla kerralla lautanen ruudussa. Otto lähti hyvin, mutta vinoon, eikä selvästikään hoksannut ollenkaan missä se ruutu on. Otin Oton takaisin ja uusi alustus ja lähetys ja sama toistui, mutta silloin Otto jo näki takaisin palatessaan, että missä se ruutu on. Kolmannella kerralla kaarsi ruutuun sisään sivusta – mur! Kävin kehumassa, mutta ei ruokaa. Neljännellä lähetyksellä onnistui jo oikein ja Otus sai murkinaa. Ilman lautasta en ottanut, kun tuntui niin takkuiselta.

Jäävät oli hyvät, otettiin kaikki: maahan, istu, seiso. Asennot onnistui ja kai ne oli ihan napakatkin. Lopuksi luoksetulo eteentulolla + leluriehumisia. Jäi jotenkin vähän kummasti kauas, eikä se vauhti edelleenkään ole supernopea, vaikka laukalla tuleekin. Ylipäätään tänään oli taas sellainen välimallin päivä, vire olisi voinut olla parempi, vaikka periaatteessa Otto tekikin töitä ihan jees. Mutta joku kipinä siitä vaan puuttuu, huoh!

Kotimatkalla oli pakko vielä pysähtyä tekemään pelkkä ruutu, kun jäi kismittämään töpeksiminen. Tällä kertaa eka lähetys lautaselle hyvä. Toka ilman lautasta hyvä. Ja kolmas taas lautaselle hyvä. Hyvä niin!

tiistai, 10. huhtikuu 2012

Pyhä yksinkertaisuus

Talvikausi alkaa virallisesti olla pulkassa, sillä tänään oli viimeinen halli-tokottelukerta. Jälleen ihmetystä minulle aiheutti se, että 1) onko koirani vähän yksinkertainen 2) miksi koirani vire seilaa miten sattuu. Eka kohta ei ole niin mieleinen juttu, toinen kohta oli eilen mieleinen juttu.

Aloitettiin hommat tunnarilla, kapuloita jälleen jonoon pitkittäin meistä pois päin. Otto lähti hyvin, haistelikin, mutta jostain syystä nappasi väärän kapulan. Ohjaaja ei ollut oikein kartalla ja Otto ehti tuoda kapulaa jo muutaman metrin takaisin ennenkuin reagoin. Jatkossa siis välitön reagointi ja nätisti huomautus, että oho, ei ollutkaan kyllä se oma. Toisella kertaa meni jo hyvin ja palautuksessa sai mennä suoraan namilautaselle taakse. Jatkossa siis itse enemmän hereillä ja palautusvauhtiin voisi koittaa naksua ja namilautasta, kun on kääntynyt takaisin päin. Lisäksi jonomuodostelmassa oma voisi olla välillä edessäkin, jotta O oppii haistelemaan koko jonon läpi.

Seuraavaksi ruutua, ekalla kerralla lautanen ruudussa. Hyvin upposi. Toisella kertaa ei lautasta ja edelleen upposi hyvin. Mutta sitten se yksinkertaisuus iski. Kaksi kertaa O oli mennyt niin hienosti ja sitten kolmannella kerralla Herra Naali olikin ihan ulalla. Lähti kyllä ruutuun, mutta kesken matkan pysähtyi ihan sen näköisenä, että häh, mihin tässä oikein ollaan menossa. Vikaksi tehtiin vielä ruutu lelun kanssa niin, että O näki lelun viennin. Ehkä tämä ihmeellinen yksinkertaisuus johtui siitä, että kun tokalla ei ollutkaan lautasta paikalla ja vaikeampi, niin kolmannella kerralla Otolle iski epäusko, että mihin tässä ollaan menossa.

Hyppynoudossa olisin taas voinut olla hereillä noin niinkuin alkajaisiksi. Otto alkoi taas keulia ja yritti varastaakin kapulan perään, mutta  tykkään enemmän siitä kuin laamailusta, joten en tuosta ole kovin huolissani. Mutta sitten, ekalla kerralla Otto ehti jo kiertää esteen takaisin tullessa, ennen kuin reagoin. Olin aivan omissa ajatuksissani. Toisella kerralla varmistus, että hyppää takaisinkin ja hyppäsi. Tässä vaan ohjaaja taas hölmöili ja heitin lelun, vaikkei se ole Oton lemppari ja niinpä se juoksi kyllä lelulle kapula suussa, mutta päätti sen jälkeen tulla tarjoamaan kapulaa minulle ja toivoi saavansa nakkia. Mitä tästä opimme - ei lelua noudon palkkana. Jos vaikka jo ensi kerralla muistan...

Kaukojen edistyminen katsottiin koutsin valvovan silmän alla, kuulemma näyttää ihan kelvolliselta. Toistaiseksi ollaan veivattu vaan m-s-m tai i-s-i -vaihtoja, joten nyt olisi aika alkaa varioida m-s-i jne.

Paikallaolon otin kahteen kertaa, ensin piilopaikkamakuun ehkä 5 minuuttia. Ja sen jälkeen häiriökoirakkona toiselle koiralle niin, että olin näkysällä. Tosi rauhalliset molemmat kerrat. Jatkossa täytyy nostaa Otto joka kerta perusasentoon paikkamakuun päätteeksi ja palkata, ylösnousemiset on niiiiin tahmeita.

Lopuksi tuli vielä otettua uudemman kerran hyppynouto. Taas vähän keuli ja taisi päästä joku ääni Oton suustakin lähdössä, mutta muuten jees.

sunnuntai, 8. huhtikuu 2012

Pääsiäislomailua

Olemme saaneet nauttia pääsiäisestä ja upeista ulkoilukeleistä Itä-Suomessa. Kotosalla kevät on jo huomattavasti pidemmällä, mutta aika mukavia tällaiset lumisetkin maisemat ovat aurinkoisella kelillä. Jäällä on ollut kunnon hankikanto ja tänäänkin käytiin kiertämässä mökkijärvi. Otto silminnähden nauttii, kun saa kirmata sydämensä kyllyydestä, ihmetellä pilkkireikiä ja rouskutella jääpaloja.

Jääriehojen välissä tehtiin pikkupätkät hubbabubba-tottista, "ilon kautta vaan". Ja hyvin iloisella tuulella Otto tekikin seuraamista, kaikki jäävät ja oman tunnarikapulan palautusta ja luovutusta. Ja pääsipä tekemään myös muutamat ilmaisutreenit, komeasti haukku irtosi, eikä O ottanut mitään häiriötä vaikka ohjaaja tuli pyörimään ympärillä. Kameraakin tuli ulkoilutettua, alla kuvasatoa.