Kesäloman ensimmäiset pari viikkoa menivät reissatessa ympäri Suomea. Oton kassiin oli pakattuna välineitä koulutusta varten ja ensimmäisiä esineruutujakin meinasin viritellä tulille mökkipäivien aikana, mutta toisin kävi. Aika kului löhötessä, syödessä, juodessa, saunoessa, kyläillessä ja uidessa. Ja ainahan voi syyttää tätä hullua hellettä, ettei yksinkertaisesti pystynyt kouluttamaan koiraa. No, tauko voi tehdä jopa ihan hyvää.

Otto harrasti myös noita kaikkia edellä mainittuja kesäloman huveja, ja siinä sivussa siitä kehkeytyi varsin mallikas uimakoululainen. Ensi alkuun uintiasento oli lähinnä kohti taivasta, etujalat pärsivät pinnalla, eikä siitä meinannut tulla muuta kuin armotonta räpiköintiä. Riittävän monien toistojen jälkeen uintitekniikka alkoi hioutua ja vesilelut tulivat loppujen lopuksi haettua jo aika kaukaa. Laiturilta hyppäämisprojekti jäi vielä vähän vaiheeseen, mutta jääpähän jotain opeteltavaa ensi kesälomallekin.

Uintilelu tulee jo mallikkaasti takaisin rannalle

Välillä turkin ravistus ja taas mennään

Päikkärit voi nukkua vaikka nurmikolla...

...tai vaihtoehtosesti veneen pohjalla

Teimme paluun hakuharjoituksiin viime lauantaina, muistaakseni puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Vähän mietin etukäteen, että pitäisikö se huomioida jotenkin treeneissä, tekemällä esimerkiksi helpommat harjoitukset. Loppujen lopuksi vedettiin läpi ihan kunnolla, jopa vähän uutta lisäten. Ensimmäinen maalimies vasemmassa etukulmassa, makaavassa asennossa. Otto näytti etsivän hyvin tuulettomissa olosuhteissa, maaston ollessa avointa näin kohtuu hyvin Oton menoa. Ilmaisu ok. Toinen maalimies oikeassa etukulmassa, jälleen äijä löytyi ja ilmaisu hyvä. Kolmas maalimies oli Otolle uutta sikäli, että maalimies oli piilossa kyljellään olevassa roskiksessa. Yksi sivu oli auki, joten umpipiilosta ei ollut kyse, mutta silti, ei Otolla koskaan ennen ole ollut minkäänlaista varsinaista piiloa käytössä. Hyvin meni jälleen ja ilmaistu reippaat. Viimeisellä piilolla maalimiehenä oli Otolle rakas Katja, ja kuulemma Otto oli silminnähden ilostunut, kun sai haukkua rakasta maalimiestä.

Kokeneemmalta treenikaverilta sain ohjeen tai lähinnä kysymyksen, että mitä olen aikonut alkaa seuraavaksi opettaa Otolle. Kun nuo peruspistot ja ilmaisut tuntuvat olevan varsin hyvällä mallilla. Jäänpä siis tuumaamaan, että mitä pieniä uusia jippoja sinne metsään keksiksi. Uusien jippojen kehittämiseen saan omien treenikavereiden lisäksi apuja varmasti tulevan viikonlopun holskujen hakuleiriltä, jonne olemme Oton kanssa suuntaamassa. Innolla jo odottelen uusien ja vanhojen tuttujen tapaamista!