TOKO-koe lähestyy uhkaavasti, koskahan alan jännittää jo unissanikin? Edelleen vaan jaksan ihmetellä tätä omaa asennevammaa, että miten niin pienestä asiasta saa paisuteltua niin ison ja pelottavan asian? Suurempi todennäköisyys lienee, että kaikki menee ihan hyvin. Ja jos ei mene, niin so what, yrittämään pääsee aina uudestaan!

Tällä viikolla veivailtiin hallissa noutoa. En ollut ajatellut, että kuinka pitkä matka se vaadittu 10 metriä on ja töksäytin kapulan siihen just ja just. Otto tarvitsi tuplakäskyn lähteäkseen, sitten meinasi tarjota selvästikin kapulaa liikkurille ja lopulta päätyi istumaan vinoon. Ei ihan siis putkeen.

Seuraavalla kiekalla heitin kauemmas, heti parempi, sillä sitten koirakin ehtii zoomailla paremmin sopivan luovutuspaikan. Tällä kertaa nytkähti liikkurin "käskystä", mutta malttoi silti odottaa minun käskyn, nouti kivasti ja palautti kivasti. Eli jos siis saisi kokeessa tällaisen nro 2 noudon, ei nro 1 noutoa.

Noutoa treenaillaan edelleen, ja suun kiinnipysymistä luovutuksessa koitetaan vahvistella ja palkkailla seuraavaksi sillä, että heti kun koira tulee eteen, niin liikutaan vähän. Se nimittäin pitää liikkeessä kapulan tosi nätisti, ja vielä hetken luovutuksessa. Mutta yhtään jos joutuu odottamaan, niin suu aukeaa ja kapula valahtaa takahampaiden väliin ja pahimmassa tapauksessa pyörittely alkaa. Eilen illalla kotona treenatessa meinasi myös vähän keulia, eikä käskyä olisi maltettu odottaa, mutta muuten ihan jees.

Ikuisesti hankalan luoksetulon stopin liikkeenä päätin jo suosiolla jättää vähemmälle treenille ja keskittyä muihin liikkeisiin. Suorasta luoksetulosta saa kuitenkin puolet pojoista. Koitettiin kuitenkin nyt ihan kisaliikkeenomaisena, ja meni aika pitkälle niin kuin luulinkin. Käskyn kuultuaan se jatkoi matkaa ja pysähtyi pari metriä ennen minua. Eli ei ollenkaan "jarrut pohjaan" meiningillä. Tätä sitten hinkkailtiin pallolla, mutta ei se vaan ala pelittää. Uudeksi salaiseksi aseeksi otettiin kosketusalusta, jota ei siis oo Odelle edes opetettu. Vähän aikaa naksuttelin hallin laidalla kosketuksesta, ja uskomattoman nopeasti otus tajusi, että alustaa räppäämällä saa lihapullaa. Pari kertaa koitettiin tätä luoksetuloliikkeen yhteydessä (tai oikeastaan paikaltaan vapautuksesta), ja tällä hetkellä se lähinnä kiersi alustaa. Johtuu tietysti siitä, että ollaan aiemmin tehty stoppeja namilautasella, jolloin se ei nimenomaan saanut kaartaa suoraan lautaselle. Luonnollisesti siis tää oli sille uusi malli toimia. Mutta ehkä jatketaan nyt sitten näillä.

Jostain lehdestä (olisko ollut Canis?) taisin lukea myös jonkinalaisesta alustasta (en edes muista oliko se matala matto vai joku step-laudan tyylinen viritelmä), joten käytettiin mm. stoppien opettamiseen. Sinällään ihan järkevää, koska koiralla on kiire laudalle (eli ei ala hidastella luoksetulossa odottaessaan pysähdyskäskyä) ja toisaalta pysähtyy varmasti oikeaan kohtaan, kun tarkoitus on että koira pysähtyy jalat laudalle. Sitä en sitten tiedä, että miten toimii, kun lautaa ei enää olekaan.

Piilopaikallaolo meni taas oikein mallikkaasti.

Ai juu, ja sitä seisomisen vahvistamista palautellaan taas mieliin hihnasta vedolla. Eli koira seis-käskyn alle, sitten hihnalla vetoa ja kun vastustaa (eli pysyy siinä seis-käskyssään), niin vapautus ja palkka.