Kirjoitan heti muistiin eiliset uudet opit kaukokäskyjen tekniikan opetteluun. Lopulta päädyin siis siihen tekniikkaversioon, että koiran takajalat pysyvät paikoillaan asennonvaihdoissa. Eilen valmentajamme valvovan silmän alla näytettiin tämän hetkiset tekniikat, ja saatiin pari hyvää vinkkiä jatkoon.

Seiso-istu: "Työnnetään" kuonosta taaksepäin niin, että koiraa menee matalana taaksepäin ja vasta lopussa tekee sen istumisliikkeen. Jos ohjaa namikädellä taakse/ylöspäin, niin koira alkaa jo heti tehdä istumisliikettä ja takajalat siirtyy helposti eteenpäin. Otto oli tästä kuonosta työntämisestä vähän toistamieltä ja jäkitti melkein takajaloilla vastaan, mutta hoksaa varmasti nopeasti jutun juonen, kun pääsen naksuttelemaan oikeasta liikeradasta.

Istu-seiso: Tämä menee aika kivasti, lautanen vähän etuviistoon, johon palkka tulee (tai voi olla jo valmiina).

Seiso-maahan: Jatkossa taas lautanen koiran rinnan alla, jonne palkka tulee. Alkuunhan Otto pyrki väistämään lautasta sivulle päin, mutta kappas, eilen se pystyi tekemään nätin niiauksen lautasen päälle. Olisko ymmärtänyt, että mitä "down"-käsky tarkoittaa?

Maahan-seiso: Olen lähtenyt opettamaan niin, että makupalakädellä koira ohjataan nousemaan ylös/eteenpäin niin, ettei jalat siirry. Ja tämänhän se on oppinut. Sikäli hyvä, että koivet pysyy paikallaan, mutta koira nousee tällä tyylillä aivan liian pitkäksi ja sen jälkeen sen on huomattavan vaikea painua takaisin istumaan, sillä se joutuu teputtamaan aika pitkän matkan etujaloilla, jottei joudu liikuttamaan takajalkoja. Jatkossa siis namilautanen lähelle etujalkoja / etujalkojen väliin ja palkka siis tulee siihen lautaselle. Tällä luodaan mielikuva noususta suoraan ylöspäin, ei eteenpäin.

Ja mitäs muuta eilen tehtiin hallilla? No tunnaria taas. Menee tosi kivasti, yhdellä kerralla laitettiin oma kapula jo tötsärivistön etupuolelle aika lähelle ei-omia tunnarikapuloita ja löysi omansa hienosti! Tää menee aika mukavasti. Sen sijaan kapulan kantoa pitää treenailla. Otettiin sitä erillisenä niin, että annoin Oton nostaa kapulan maasta ja kehuin, kun piti rauhassa suutaan kiinni. Tässäkin on edistytty. Täytyisi vielä selventää itselle, että kelpuutanko sen, että kapula roikkuu suusta kuin sikari, mutta suu pysyy kiinni. Vai vaadinko, että kapulasta pitää pitää kiinni keskeltä. Jatkan mietintää, tärkeintä kuitenkin olisi saada se Otuksen suu rauhoittumaan.

Metallinoutoa otettiin myös. Otto lähti kivasti hakemaan, otti suuhun, ja alkoi tuoda ravilla takaisin. Naksautus heti kääntymisen jälkeen ja sen jälkeen O sai tulla tekemään vaihtarit nakinpalaseen. Jatkossa kasvatetaan takaisintulovauhtia niin, että välittömästi koiran poimittua kapulan suuhun naksutetaan ja heitetään pallo oman selän taakse, jonne se saa rynnätä = kasvatetaan intoa tulla vauhdilla takaisin päin. Positiivista tässä oli se, että Otto otti metallikapulan ilman arpomista suuhunsa, edistystä siis tässäkin.

Muuten hommailtiin jäävistä seisoa/istua/maahanmenoa, sivulletuloa ja muuta pientä puuhastelua.