Viime viikonlopun kohokohta koiratouhujen osalta oli yhdistetty holskujen puuhapäivä ja kevätkokous Harjavallassa. Olin edellisenä yönä kotiutunut Espoon suuntimilta vasta reilusti puolen yön jälkeen ja kellojenkin kääntö osui juuri tuolle yölle, joten kovin virkeäksi en voi sanoa itseäni tunteneen sunnuntaiaamuna. Mutta mitäpä sitä ei koiratouhujen vuoksi tekisi, pakkasin Oton autoon ja kävimme hakemassa Risa-systerin omistajineen kyytiin. Ja eikun tiukkaa ajoa Harjavaltaan.

Sää oli sateisen harmaa, mutta kunnolla sadevarusteisiin sonnustautuneena pikku ripsiminen ei haitannut. Aamupäivä aloitettiin hauskalla temppuradalla, johon kaikki paikalle saapuneet koirakot osallistuivat. Radalla oli noutokapulakujassa pujottelua, pakkauslavalla istumista, jalan yli hyppimistä, namien keräämistä maasta, hulavanteen läpi menoa ja patukan ympäri pyörimistä. Hienosti Otto (ja varsinkin emäntä) suoriutuivat tehtävistä, ihan palkintopallille asti emme silti vielä yltäneet. Lohdutuspalkinnoksi saadut luut kelpasivat hyvin parivaljakon nelijalkaiselle jäsenelle.

Paikalla oli holskujen karkeakarvainen muunnos vahvasti edustettuna, Oton sisaruksista paikalla olivat Risan lisäksi myös Kurnu-veikka. Paikalla oli myös muutamaa kuukautta nuorempi toinen karkkaripentue neljän pennun voimin. Olivat oikein valloittavia tapauksia! Äkkiä sitä unohtaa, kuinka suloisen koiranpenikan sitä on omistanut, nyt vaan tuntuu jo niin kaukaiselta, että koska Otto muka olisi ollut niin pieni, pyöreä ja söpö. Vaikkei siitä olekaan kuin pari kuukautta... Melkein olisi iskenyt pentukuume, mikäli tuo pissa-kakka-ralli ei olisi niin tuoreessa muistissa. ;-)

Temppuradan jälkeen oli mahdollisuus koittaa vedättämistä koiralla ja vaikka Otukka onkin vielä pentu, niin pitihän sitä varovasti koittaa kevyillä kärreillä, että mitä tapahtuu. Otto lyötiin aisojen väliin ja namien avustuksella käytiin kiertämässä piha. Ei Otto moisesta takana tulevasta härvelistä ollut moksiskaan, veti kuin vanha tekijä. Kunhan siitä kasvaa iso poika ja mikäli lumiset talvet jatkuvat, niin ehkäpä sitä voisi hankkia jonkinlaisen vetosysteemin koiran kiskottavaksi. Mene ja tiedä.

Otosta päivän huippukohta oli kuitenkin luultavasti peuhutuokio sisarusten ja Juipin kanssa, aika nätisti nuo pojat edelleen temmelsivät keskenään, eikä pahempaa nokkapokkaa ollut havaittavissa.

Otto vasemmalla, pannasta päätellen

Otto Kurnun ja Juipin keskellä

Iltapäivällä oli tiedossa vielä kevätkokousta ja muuta suunnittelua, joten ilta venähti pitkälle yli kahdeksaan ennen kuin olimme takaisin kotona. Pitkä päivä vaati veronsa ja aika suoriltaan kaaduttiin nukkumaan, sekä koira että emäntä. Päivä oli kuitenkin kaiken sen väsymyksen arvoinen, oli tosi kivaa nähdä vanhoja ja uusia naamoja, enemmän ja vähemmän karvaisia sellaisia.