Tänään se tuli tännekin, talvi. Aamulla oli vielä hämärää, kun herättiin ja ensimmäisenä silmiin osui ikkunan läpi katsoessa hiljalleen leijuvat lumihiutaleet. En ole juuri ollenkaan talvi-ihmisiä, mutta jotain taikaa siinä oli, kun katseli hiutaleita ja ulkona kasvavia lumikinoksia. Mutta tämä riittäisikin sitten minulle, ei enempää lunta eikä varsinkaan pakkasta! Ja kevätkin voisi tulla aika pian.

Päivällä käytiin kunnon metsälenkki umpimetsässä. Yhden hyvän asian keksin talvessa ja lumessa, nimittäin sen että umpimetsään voi huoletta lähteä lenkkeilemään. Suuri pelkoni nimittäin on, että en osaa metsästä pois ja sen vuoksi umpimetsälenkkeilyt tuppaa olemaan aika lyhyitä. Mutta näin talvella löytää takuuvarmasti alkupisteeseen seuraamalla jälkiä!

Muutama kuvakin tuli ikuistettua tuosta kuuraparrasta, se nauttii lumesta täysin siemauksin. Ja kohta pääsevät isännän kanssa kaivamaan sukset naftaliinista ja jatkamaan sitäkin harrastusta.