Lauhtuihan ne pakkaset ja oikein rytinällä, pitkästä aikaa tarjettiin treenailla viikonloppuna kunnolla ulkoilmassa. Tosin tällä kertaa lumimäärä vaikeutti tilannetta ja päädytiin pitämään eilisiä hakutreenejä koirakentälle, ipo-tötteröitä hyödyntäen. Tämä olikin minulle aivan uutta juttua, Otosta puhumattakaan.

Maalimies siis menee piilon taakse piiloon (mitenkäs muutenkaan...) ja koira lähetetään "keskilinjalta" tötteröä kohden. Vähän niinkuin joskus olen ipo-kokeessa nähnyt koirien tekevän, mutta tällä kertaa koiran löytää maalimiehen usemman tötsän takaa ja ei suinkaan käy hihaan kiinni, vaan ilmaisee maalimiehen. Se olisikin aika karua, että ensin hakukoira etsisi maalimiehen, haukkuisi sen kauhusta soikeaksi ja maalimiehen liikkuessa vielä kävisi kiinni...

Otolle otettiin kaksi ensimmäistä maalimiestä perään juoksuna ja viimeinen haamuna. Eivät olleet Otolle ollenkaan kinkkisiä, lähinnä siis hauskaa hubailua juosta hangessa tötterön taakse maalimiehen luo ja syödä kaikki tarjotut nakit. Otolla on intoa sekä äijän että nakkien perään, joten näillä puheilla jätetään peräänjuoksut pois ohjelmasta ja siirryttään haamuihin ja todelliseen nenätyöskentelyyn jatkoharjoituksissa.

Treenien jälkeen Ode pääsi vielä peuhaamaan Watti-kelpien kanssa umpihangessa, joten arvata saattaa että kotona ei paljon muuta tehty kun vedettiin lonkkaa. Tai Otto veti, reipas emäntä kävi vielä jumppaamassa illan ratoksi.