Otto pääsi eilen pitkästä aikaa hakutreeneihin. Ohjaajan työt ovat lahjakkaasti sotkeneet mahdollisuuden osallistua metsätreeneihin parin edellisen viikon ajan. Eilen kuitenkin starttasimme jälleen ja hyvin starttasimmekin, täytyy sanoa.

Otolla ei ole aiemmin ollut maalimiestä piilossa pressun alla, joten olihan yksi äijä piilotettava reikäpressun suojaan ja annettava ottopojalle pähkinä purtavaksi. Lähetin Oton vasempaan etukulmaan, jossa maalimies makaili reikäpressun alla noin 20 metrin päässä. Aika pian Otto sai hajun ja kiersi pressun ympärillä metrin päässä muutaman kiekan. Sen pään yläpuolella näkyi selkeästi kysymysmerkki, että häh, missä se äijä on kun haisee, mutta ei näy. Maalimies-Maria sanoi, että muutaman kiekan jälkeen Otto oli painanut nenän kiinni pressuun, haistanut keuhkot täyteen ja silminnähden ilostunut löydöksestään, sen jälkeen alkoi ilmaista tosi hyvin. Hienosti Otto siis ratkaisi tämän visaisen pulman.

Seuraavat kaksi maalimiestä olivat sivurajoilla, ei tuli tosi pitkät pistot. Oikean etukulman maalimies jäi harmittivasti kahdella lähetyksellä löytymättä, kun täysin tuulettomissa olosuhteissa Otto teki pistot kaartuen eteenpäin. Otin keskilinjalla vähän taakse päin ja lähetin kolmannen kerran, tällä kertaa löytyikin ja haukkui ihan kivasti. Ilolla täytyy huomioida, että vaikka sille tuli kaksi suunnittelematonta tyhjää pistoa, niin edelleen se lähti kovalla innolla ja vauhdilla etsimään.

Kolmas maalimies löytyi hyvin ja haukku ok. Lopuksi otettiin vielä ilmaisutreeni, joka olisi voinut olla toki vielä voimakkaampi suoritus, mutta hyvä noinkin. Ei voi sanoa muuta kuin että on se vaan taitava poika. Seuraavaksi voisi varmaan testailla ihan suunniteltua tyhjää pistoa ja tehdä lähetystä suoraan keskilinjan yli toisella puolelle. Ja umppareita pikkuhiljaa mukaan enemmänkin. Ja sitä hallintaa, hallintaa. Koskahan pääsemme siihen, että voin tuoda koiran alueelle ilman hihnaa ja että siirtymisetkin onnistuisivat ilman kaulapannassa roikkumista...

Kun emme ole oikein ehtineet metsään, niin tottista on yritetty ehtiä ottaa ainakin se pari kertaa viikossa. Joinain päivinä olen ollut tyytyväinen, joinakin päivinä on jäänyt kaivelemaan yksi jos toinenkin asia.

Seuraamisessa olen siirtynyt lähes kokonaan lelupalkkaan, viimeksi koitettiin, että palkka oli olkapäällä kiinni, jotta sain kädet vapaaksi. Ajoittain ihan etevää seuraamista. Sen sijaan käännöksiä ei edelleenkään juuri ole otettu, sitä aloitamme ihan heti. Eikä ensi viikolla.. BH-kouluttajamme sanoin Otto ei oikein hallitse takapäätään ja käännökset on pelkästään sen takia kuulemma vähän hankalan näköisiä. Eli siis treeniä treeniä siihen.

Liikkeestä istuminen vaatii edelleen pienen hidastuksen, muuten jää himmailemaan. Liikkeestä maahanmeno hyvä. Luoksetulon loppuasento on vihdoin alkanut löytyä, kun makkarapalkkaus tulee suusta. Olen myös uskaltanut vihdoin jättää sitä pidemmälle matkalle maahan ja ottaa vauhtiluoksetuloja sieltä. Paikallaolo sujuu ihan hyvin 1-2 minuuttia, vaikka kentällä olisi häiriötäkin. Ihan lähietäisyydelle suorittavaan koiraan ei tosin vielä olla uskallettu mennä, on se sen verran ohjus lähtiessään.

Hyppyä matalalla esteellä on otettu, siitä se tykkää. Ja kerran on otettu myös agilityn A-estettä edestakaisin, tästäkin koiranpoikanen tykkäsi, ei siis pakottanut päätä ollenkaan korkeat paikat. Noutokapulan pitoa ollaan harrastettu iltaruoan yhteydessä eli kapulan pito, irrotus ja ruokaa. Tämä onnistuu, mutta pito on edelleen aika huteraa, joten vielä ei päästä seuraavaan vaiheeseen. Paljon on yritetty tuohuta ja ehkäpä olemme hieman edistyneetkin. Kaikenkaikkiaan saa kuitenkin olla tosi tarkkana kentällä, sillä salamaakin nopeampi koira saattaisi pinkaista katselemaan kanssaharjoittelijoita, jos ei itse ole askeleen verran edellä ja keksi koiralle koko ajan tekemistä. Keskittyminen itse tekemiseen siis ei ole parhaalla tolalla häiriöiden ympäröimänä, mutta onneksi ajoittain Åttå kyllä osoittaa varsin mallikasta suorittamista.