Viikon kuluessa jännitys kohosi koko ajan ja tänään, koeaamuna, taisin jo viiden aikaan herätä odottamaan sitä, että kello soi. Tää on jotain niin käsittämätöntä, että kuinka ihminen voi jänskätä näin hirmuisesti harrastuksen vuoksi! Kello kuitenkin soi, aamupala tuli syötyä ja starttailtua kohti tokokisapaikkaa reippaassa -27 asteen pakkasessa. Hallikisat (jos ylipäätään mitkään kisat) ei oo meitä varten, pienessä sisääntulo/odottelu/virittelypaikassa hallin laidalla on luonnollisesti tungosta jonkin verran, ja Otto ei todellakaan ole miellyttävin koira sellaisessa tilanteessa. Kun hetken aikaa on ollut paikoillaan, niin Otto rauhoittuu ja ottaa itsekin aktiivisesti kontaktia minuun. Mutta heti kun ympärillä koirat vaihtuu tai on muuta hässäkkää, niin touhu muuttuu häsläämiseksi. Ei se onneksi ketään yritä suoriltaan syödä, mutta tosi tarkkana saa olla, ettei silmäpeli käy liian tuimaksi. Kehässä onneksi koira keskittyy tekemiseen täysillä, eikä vilkuile yleisöä tai ota häiriötä muista, tärkeintä tietysti se.

Itse koe meni hyvin, kehässä olin oikein tyytyväinen vireeseen ja Oton ilmeeseen. Pistesaldo oli tänään Janakkalassa 4.2.2012 Ossi Harjulan tuomaroimana seuraavanlainen:

Paikalla makaaminen  9   -   Perusasentoon nousussa tarvittiin kaksi käskyä

Seuraaminen taluttimetta  9,5   -   Edisti vähän

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä  10 

Luoksetulo  5   -   Täyttä laukkaa läpijuoksu, vähän sentään hidasti paria metriä ennen minua

Seisominen seuraamisen yhteydessä  9,5   -   Taisi kerrankin olla aika nopsa pysädys

Noutaminen  9   -   Vähän kaareva paluu ja siitä vino luovutusasento

Kauko-ohjaus  10   -   Super!

Estehyppy  8   -   Otto löi välittömästi esteen taakse maahan, outoa, toisella istu-käskyllä korjasi

Kokonaisvaikutus  9

Yhteensä 173 pistettä, AVO 1

Tavoite siis tuli saavutettua. Tuomari kehui jo kesken meidän suorituksen, että onpas hyvä holskuksi tai jotain vastaavaa. Ja vielä kokonaisvaikutelman yhteydessä kommentoi, että tämä oli holskuksi hyvännäköistä tekemistä. Kiva saada positiivista palautetta, eipä sitä voi kieltää! Palkintopallille asti tulos ei kuitenkaan riittänyt, mutta siitä viis!

Seuraavaksi sitten varmaan aletaan oikeasti katsella voittajaluokan liikkeitä, ja tuumataan keväämmällä, että vieläkö esiinnytään avoimen luokan kisoissa. Tietysti harjoituksia on tehty aika aktiviisesti ja kovastikin kotona ja keskenämme, mutta tuskinpa ilman erinomaista "valmentajaamme" olisimme päässeen edes näin pitkälle. Siitä siis kiitokset Jonnan ja treenikavereiden suuntaan!