Viime viikko meni meillä aivan hihnalenkkeillessä, kun isäntä oli reissussa ja minua ei oikein metsänsiimekseen pimeällä saa, saati juoksulenkille. Viikonloppuna Otto sai sitten purettua vähän kasaantuneita energioita, kun treeneissä käytiin molempina päivinä. Lisäksi isäntä+koira -parivaljakko tekivät pitkät juoksulenkit. Onni on oma juoksukaveri, niin ajattelee varmaan Otto!

Lauantain hakutreenit olivat tosi onnistuneet. Vedettiin alla olevanlainen rata läpi.

Kaksi ensimmäistä olivat heiluvia/kaatuvia maalimiehiä eteenpäin työskentelyn petraamiseksi. Kumpikaan ei mennyt ihan oppikirjan mukaan, jonkinasteista pyörimistä suoran piston päässä, ennen kuin lähti etenemään sivurajaa pitkin eteenpäin. Kummallakin kuitenkin löydöt ja hyvää työskentelyä. Haukkuja noin 15.

Kolmas maalimies valmiina äänellä varustettuna, jotta vahvistetaan jälleen suoraa pistoa, meni syvälle ja löysi heti. Haukkuja 15 ja sen jälkeen palkka. Hain Oton maalimieheltä. Neljäs maalimies valmiina, hyvin löytyi, haukkuja 15 ja hain Oton maalimieheltä. Viides oli peräänjuoksu, ei ilmaisuja ja palkkana lelu. Treenit meni tosi hyvin, koira teki hyvä työtä eikä suurempaa puuttumisen aihetta mihinkään ilmennyt. Näistä tulee niin hyvälle mielelle!

Seuraavaksi pitää ottaa työnalle ilmaisut tehokkaammin. Ollaan näillä vähillä treenikerroilla keskitytty aika täysin pisto- ja etsintätyöskentelyyn ja ilmaisut ovat olleet lyhkäiset. Talvikaudella, kun lumi alkaa haitata metsätreenejä (koskahan sitä lunta oikeasti mahtaa tulla?), aletaan treenata umppari-ilmaisut kuntoon sekä ylipäätään ilmaisun kesto ja sitä, että menen itse perille asti ottamaan koiran hallintaan ennen palkkaamista. Siinähän sitä on taas uutta pähkäiltävää!

Toko- ja tottispäivityksistä lyhyesti sen verran, että tämän viikon uudet kujeet ovat olleet:

• Ekaa kertaa elämässään Otto suoritti A-esteen ja metrisen hyppyesteen kapulan kanssa! Ei ongelmaa kummassakaan. Super super super! Kapulana tosin kevyempi versio, mutta kapula kun kapula!
• Eteenmenossa vein kerralla kaksi lelua kentän laitaan. Otto oli vähän hölmistynyt toisella lähetyksellä, että johan hän kerran kävi sieltä hakemassa palkkansa. Otin uuden valmistelevan osuuden ja lähetin, ekat 10 metriä meni vähän hölköti hölkkää, mutta sitten sillä syttyi lamppu, että siellä saattaa olla toinen lelu. Ja siellähän se oli. Ihan hyvä tsekki, että ei se vielä ihan ymmärrä mitä ”eteen” käsky tarkoittaa, mutta näitä vaan lisää.
• TOKOn luoksetulon stoppeja on treenattu nyt kahdella alustalla, joilla on namit. Koiraa juoksutetaan lautasten ohi, stopataan ja se saa hakea palkan lautaselta. Tämä saattaisi toimia, kun ne yhtään liikkeenomaisesti suoritetut saavat aikaan vaan vaan vauhdin himmaamista turhaan. Toinen juttu oli, että päätin vaihtaa myös käskyä, eli nykyään ”seis”, jos se jotenkin kuuluisi paremmin. Ja arvatkaa vaan muistanko tätä ja huutelen totuttuun tapaan ”top”...
• Kapulan tuomista ollaan otettu enemmän vauhtileikkinä, oon taas palannut palkkailemaan vaihtelevasti jalkojen välistä niin, että Otto saa pudottaa kapulan. Ja sitten välillä ottanutkin eteenistumaan. Ehkä pientä kehitystä on tapahtunut ja paluuvauhtiin on tullut lisää edes pikkaisen voimaa. Ei siis meille sopinut ne yritelmät, että koira istumaan, kapula meidän välille ja siitä luovutus, hidastaa liikaa tekemisen meininkiä ja menee jotenkin epävarman näköiseksi touhuksi. Eli vauhtia on tullut vähän lisää ja mikä kivointa, jo useammin kapula pysyy nätisti suussa luovutuksessa, eikä läheskään niin usein esiinny kapulan pyöritystä takahampaissa.