Eilen oli tämän vuoden mahdollisesti viimeinen meidän hallitokoilukerta tältä vuodelta. Ensi viikolla on tiedossa sukunimen vaihtumista ja kaukomaille lähtö. Takaisin palatessa alkaa melkein jo joulu kolkutella ovelle, ja viralliset treenailut jatkunevat ensi vuoden puolella. Otto saa omat henkilökohtaiset hoitajat paikalle, ja se ottaa varmasti ilon irti siitä, että saa maata yön poskiposkea vasten sängyssä ja nauttia extra-herkkutarjoilusta.

Eilen halusin koittaa ensimmäistä kertaa hyppynoutoa ihan oikeana liikkeenä. Viime viikolla pompittiin metristä hyppyestettä kapula suussa yli ilman sen kummempia luovutuksia tai odotuksia. Niinpä siis viriteltiin toko-este vähän matalammalle ja lähdettiin testailemaan miten Oton suu pannaan. Vaadin odottamaan vierellä (herkku oli tosin auttamassa kädessä) ja vasta käskystä esteen yli, kapulaan kiinni, hyppy takaisin ja luovutus. Ekalla kiekalla lähdin itse peruttamaan taaksepäin luovutuksessa - ei hyvä. Toisella kerralla täysin päinvastainen pönötys ilman mitään apuja - koira jäi hieman kauas luovutusasentoon, istui kyllä hienosti suorassa. Kolmannessa kerralla hyvä suoritus, olin paikallani, mutta ohjasin käsillä hyvään luovutusasentoon - nappisuoritus! Meni tosi kivasti, ei yrittänytkään kiertää estettä, otti kapulan hyvin ja luovutti ilman kapulan pyörittämistä suussa! Tuo hyppynouto voi muuten edistää muutenkin noutoa, sillä koira keskittyy hyppäämiseen ja tulee aika automaattisesti oikeaan luovutuskohtaan suoraan. Hieno koira!

Lisäksi otettiin parit kaukokäskyt, ei takapuoli heilahdellut yhtään, joten etiäpäin ollaan menty! Lisäksi yksi normiluoksetulo loppuasennolla ja lelupalkalla. Hieno! Tuli kovaa, hidasti just ennen pysädystä ja oli suorassa + oikeassa kohdassa edessä istuessaan. Paikallamakuuta otettiin yksin siten, että kävin piilossa kahteen otteeseen, ehkä 30s kummallakin. Hyvin pysyi ja oli tarkkaavainen, mutta rauhallinen.

Jotta ei menisi aivan kehumiseksi, niin loppuun otettiin muutamat kiekat kahden lautasen luoksetulopysäytyksiä. Joo, ja ei ihan mennyt kuin oppikirjassa. Ekoilla kerroilla ennakoi pahasti ja kaarsi jo valmiiksi lautaselle. Sitten otettiin useampi setti niin, että palkka tuli minulta. Ei mitään superlaukkaa, mutta laukkaa kuitenkin ja Otto luopui lautasesta. Sitten taas yksi stoppi väliin, ehkä jonkinlainen. Jatkoläksyksi siis paljon enemmän niitä, että täytyy vaan juosta lautasen ohi, vaikka sillä on makupala. Ja palkka tulee multa. Ja satunnaisesti väliin stoppeja. Lisäksi uutta "seis"-käskyä vahvistetaan siten, että vedetään hihnasta ja koiran pitää pysyä tassuillaan sekä siten, että houkuttelen liikkumaan, mutta sehän ei ole sallittua, kun "seis" on päällä. Huoh! Koskahan pääsen kirjoittamaan, että tämä onnistuu? Otamme tavoitteeksi vuoden 2012.