Olen aina aiemmin tuumannut, että tottiksen opettaminen on helppoa ja maastojen vaikeata. Ilmeisesti aiemman koiran kanssa näin olikin, mutta nyt tuntuu olevan toisentyyppinen koira hyppysissä. Koirassa ei toki ole mitään vikaa, vaan oma tyyli ja taidot kaipaavat hiomista.

Olemme mielestäni jonkinverran aktiivisesti harjoitelleet tottista ja silti tuntuu, että ei se vaan etene. Eilen pikaisesti matkalla hakutreeneihin stoppasin matkalla ottamaan lyhyet pätkät seuraamista ja maahanmenoja. Ajattelin vaihteeksi koittaa patukkaa palkkana ja tulipa todettua, että koiralla ei ole hajuakaan oikeasta seuraamispaikasta. Ehkä tietysti vähän jyrkästi sanottu, mutta ei se vastannut mielikuvaani riittävän tiivistä, suorasta ja oikeapaikkaisesta asennosta. Mielestäni Otto seuraa liian takana ja ajoittain liian väljästi. Pidin lelua vasemmassa kainalossa/olkapäällä ja pakka levisi saman tien. Kokeeksi otin nakit esiin ja laitoin ne vasempaan rintataskuun, josta voisin palkata. Tuli todettua, että koira on niin ehdollistunut vasempaan namikäteen vasemmalla kyljellä, että heti kun käsi on oikeassa paikassa, seuraaminen on nättiä ja kun taas käsi on "tavallisesti" (jossa sen pitää olla), niin seuraamiasento kärsii. Argh! Oma hatutuskäyrä alkoi jossain vaiheessa nousta ja päätin ottaa muutaman askeleen seuraamiset, ja välittömän palkan heti kun koira on oikeassa kohdassa. Jotenkin perfektionistiluonteena on vaikea hyväksyä, että vaikka olen mielestäni kouluttanut "oikein" emme kuitenkaan ole lähelläkään haluttua lopputulosta. Argh, argh ja vielä kerran argh!

Mutta onneksi maasto pelittää aika kivasti. Hakutreeneissä laitettiin kaksi valmista maalimiestä oikealle ja vasemmalle etukulmiin, toive oli, että noin 40 metriin, mutta taisivat olla vähän lähempänä. Haukkuja 5-7 ja sen jälkeen palkkaus. Maalimies syötteli metsässä nakkeja sen aikaa, että kävin hakemassa itse koiran pois. Koira toimi hyvin, itse sain (jälleen!) ohjeen, että pitää katsoa sopiva rako, mistä lähettää koiran metsään. Eli ei puita suoraan edessä. Mielestäni katsoinkin, mutta ilmeisesti ei ollut tarpeeksi hyvä kohta. Lisäksi lähetin hullusti liian aikaisin toiselle maalimiehelle ja pistosta tuli varsin vino, kun koira sai kuitenkin hajun ilmeisesti jo aika lähellä keskilinjaa.

Lopuksi tehtiin vielä ilmaisutreeniä siten, että maalimies meni muutaman metrin päähän metsään ja jäi seisomaan. Haukutusta muistaakseni 4 sarjaa, joissa haukkuja noin 5. Loppua kohden parani. Toiselle puolelle tehty samanlainen harjoitus oli jo selkeästi parempi ja koira istui nätisti ja haukku oli vaativankuuloista. Ilmaisun vahvistamista pitää muistaa jatkaa. Lisäksi, maalimiehille ohjeeksi olla istuvassa/makaavassa asennossa. Näistä treeneistä siis se jee, jee ja jee!