Tämän viikon treenit ovat olleet varsin positiivisia ja Otto on antanut jonkinlaisia näyttöjä talven uurastuksen jälkeen.

Torstain rauniotreenit

Vaikkeivät nämä ihan nappiin menneet harjoitukset olleetkaan, niin silti kokonaisuutta ajatellen ihan ok. Otolle laitettiin 3 maalimiestä, 1. ja 3. haamuja, 2. valmiina. Ekalle maalimiehelle Otto juoksi suoraan, melkeinpä liian helppo piilo. Takaisin tullessa ei olisi malttanut pysyä maalimiehellä, vaan olisi tullut kovaa vauhtia luokseni takaisin => etsimään seuraavaa äijää. Niinpä Otto ehti juosta muutamat rundit minun ja maalimiehen välillä. Seuraavalle valmiille lähetys sujui hyvin ja maalimies löytyi heti, jälleen meinasi olla liikakin helppo paikka ja samalla tavalla meinasi tullessa karata ennen aikojaan minun luo. Lisäksi, koira ei ollut hallinnassa ja meinasi lähteä poimimaan kolmannenkin suoriltaan omatoimisesti. Sain kuitenkin käskettyä elukan takaisin, maalimies ylös ja sen jälkeen menoa. Tämä maalimies oli vaikeammassa paikassa, joutui koirakin vähän kiipeämään ja suorittamaan etsintääkin. Hyvä homma! Lopuksi otettiin maalimies muutaman metrin päähän, laitoin Oton perään ja haukkumaan. Ihan kivasti kiljahteli taas.

Launtain metsähakutreenit

Kaksi valmista maalimiestä etukulmiin, eka noin 15 metrissä, toinen ehkä 40 metrissä. Eka löytyi heti, menin itse paikalle ja toin koiran takaisin hallinnassa keskilinjalle. Toinen maalimies aiheutti pientä päänvaivaa, ensin koira sinkosi keskilinjan suuntaisesti eteenpäin, kutsuin takaisin. Toisella lähetyksellä eteni oikeaan suuntaan,  muttei tarpeeksi kauas ja alkoi sen jälkeen edetä sivusuunnassa. Jälleen kutsuin takaisin, maalimies antoi pienen äänen, sen jälkeen koira oikeaan suuntaan ja äijä löytyi. Kolmas ja neljäs maalimies olivat pakenevia, 10 metrin päähän, Otto perään ja haukut päälle. Palkkaus muutamista haukuista, menee ihan kivasti. Vähän meinaa ensin hypätä vasten, mutta rauhoittuu sitten haukkumaan. Tosi jees treenit!

Sunnuntain tottikset

Vuorossa oli "Oton ampuminen", eli siis testattiin, miten se reagoi ampumiseen - ei mitenkään. Hyvä niin! Sen lisäksi otimme lyhyitä seuraamispätkiä, maahanmenoja paikallaan, istumaan jäämistä, luoksetuloja. Palkkana oli makkara, sen lisäksi leikittiin narupalolla. Nämä taisivat olla ensimmäiset ihan viralliset tottistreenit siten, että paikalla oli muitakin koiria. Tähän asti ollaan siis ihan keskenämme harjoiteltu. Ensin Otua meinasivat muut koira kiinnostaa, mutta pikkuhiljaa alkoi työntekokin onnistua. Jatkamme siis näitä "häiriöitreenejä".

 

Mitä opittiin jatkon hakutreenejä ajatellen?

  • Pyritään haamuista eroon, Otto on selvästi jo tajunnut, että mitä sinne metsään mennään tekemään
  • Jotenkin kuitenkin pitäisi saada lähetystä minun haluamaan suuntaan vahvistettua => tähän mietitään apuja
  • Jatkossa kaikkien maalimiesten etsintään yhdistetään haukkuminen, ensin ihan pari haukkua vaan
  • Lisäksi pelkkää ilmaisutreeniä oikean ilmaisun vahvistamisesi, hyppimiseen varauduttava ohjeistamalla maalimiehet, polvea vaan eteen, luulisin Oton kestävän sen

 

Koirajuttujen kevennykseksi voisin kertoa tarinan koiranomistajan pesukoneenasennustaidoista, Oton osaamistahan ehdin jo "hehkuttaa" edellisissä blogipostauksissa. Viime viikon alussa kävin ostamassa uuden vedenottoletkun valmiiksi ja tuunattu sähköjohdonpätkäkin saapui postissa. Niinpä ajattelin, että reippaasti vetäisen sähkö- ja putkiliitännät kasaan ja kone laulaa taas. No, sähköjohdon kanssa kaikki hyvin, mutta entäs se vesiletku. Totesin, että kaikki jakoavaimet ja putkipihdit sun muut olivat mystisesti kadonneet ja käsivoimin veivattu vesiletkun liitos ei pitänyt. No, eipä mitään, seuraavana päivänä kävin rautakaupassa ostamassa jakarin ja tuumasta toimeen. Mutta mutta.... Jakari oli liian pieni, minua oli selkeästi huijattu väärällä mitta-asteikolla. Seuraavana päivänä siis uudestaan rautakauppaan vaihtamaan jakari isompiin pihteihin. Siinä rautakaupan tiskillä myyjä kysyi, että "Kävitkö näyttämässä kotona, eikä kelvannut?" -"Ei kelvannut ei, ja näytin kyllä ihan itselleni tätä jakoavainta". Jälleen kotiin ja tiukat liitokset uusilla hienoilla pihdeilläni. Muuten ihan bueno, mutta tässä työntouhussa onnistuin vääntämään seinästä tulevan hanan 45 asteen kulmaan alkuperäiseen asentoon nähden. Ei hyvä, vettä tuli ja piti jo oikeasti etsiä, että mistäs se vedentulo katkaistaan. Pientä aherrusta, ja johan se seinäkappale oli ok (tosin edelleen väärässä asennossa, mutta ainakin piti). Mutta se liitososa, jota varten pihdit olin ostanut, ei edelleenkään pitänyt. Tässä vaiheessa piti kysyä jo apua, ja sain vinkiksi, että hanki sitä sellaista teflonteippiä. Minähän olisin jälleen mennyt rautakauppaan ostamaan sitä, kunnes remppareiska keksi, että luultavasti siitä mun liitoskappaleesta oli kumitiiviste hukassa. Olihan se pyörinyt käyttämättömänä laatikon pohjalla ties kuinka kauan. Jotenka, tänään menin vielä kerran kauppaan ja ostin uuden välikappaleen. A vot, nyt toimii, eikä vettä valu! Ja eka koneellinenkin on pesty. Ei voi kuin vaan ihmetellä, että kuinka "viisas" diplomi-insinööri voikaan olla.... Onneksi diplomi-insinöörillä on ehkä maailman viisain isä, joka osasi ratkaista ongelman edes näkemättä kohdetta! Kiitos! Ja vieno pyyntö Otolle, että jos et enää koskiksi mamin pesukoneeseen.