Vuosi on pyörähtänyt jo hyvinkin käyntiin. Perinteisesti kai näin vuoden aluksi olisi tarkoitus asettaa tavoitteet tälle vuodelle. Omassa päässä tavoitteita on aikataulutettuna vähän enemmänkin, mutta jospa näin virallisesti pysyisin ylemmän tason tavoitteissa. Ei tarvitse sitten selitellä (muuta kuin itselleen), että miksi mihinkin kokeeseen tms. jäi menemättä. Lyhyesti kuitenkin jotain tämän suuntaista toivoisin tapahtuvan:

• TOKO-kisat olisi kiva käydä korkkaamassa ja ALO 1 hakemassa
• BH hyväksytysti
• Muutama näyttely ja jos sieltä vaikka toisen sertin voisi käydä nappaamassa
• Ehkä loppuvuodesta, jos kehitys jatkuu tämänmoisena, luonnetesti/MH olisi mielenkiintoista käydä kokemassa
• Yleistä käyttäytymistä ja hallittavuutta lisää
• Hakutreenit jatkukoon, kisoihin ei varmaan vielä edes syksyllä uskalleta haaveilla
• Esineruutua, tarkkuutta ja muuta mukavaa kesän tullen
• Ja sokerina pohjalla, jos emäntä suinkaan viitsisi aktivoitua, niin niitä jälkiä voisi metsikköön käydä polkemassa

Jotta tuo ensimmäinen bullet tulisi edes hieman lähemmäksi toteutunutta aloitimme tämän vuoden reippaasti Christa Enqvistin toko-valmennuksella tänä lauantaina. Päivän anti oli loistava, ja etukäteinen ahdistukseni, että millainen näytös Oton kanssa saadaan aikaiseksi, oli turhaa. Toisaalta, siksihän koulutukseen juuri hakeudutaan, että saa apuja ongelmallisiin kohtiin omassa harjoittelussa. Otto käyttäytyi kuitenkin niin kuin yleensä, oli oikein innokas pieni koululainen. Jotta jatkossa muistaisin edes ne meille suunnatut opit, niin kirjataan tähän muistutuksen vuoksi.

Seuraaminen

• Oden paikan ja asennon todettiin olevan varsin hyvät, varsinkin suorilla
• Kääntymisiä kannattaa harjoitella erikseen, tällä hetkellä paikka vielä elää jonkin verran käännösten jälken. Käännöksia treenattiin siten, että kaksi askelta (oikea-vasen jalka) ja sen jälkeen 90 asteen käännös + perusasento + palkka. Näin saadaan opetettua takapään käyttöä, joka ei ollut vielä toivotulla tasolla.
• Lisäksi pelkkiä sivulle siirtymisiä, eli siirytään koiran vierestä sivulle/eteen ja koira korjaa sitä mukaa asentoaan sivulle
• Keskustelimme palkkauksesta ja todettiin, että tällä hetkellä koira itseasiassa toimii jo paremmin silloin, kun minulla ei ole palkkaa kädessä. Jälleen siis itse turhaan olen luullut, että meillä on palkan häivyttämisongelma. Lisäksi todettiin, että on parempi käyttää ruokapalkkaa (seuraaminen on kuitenkin tekniikkalaji) ja esim. antaa lelu loppupalkaksi. Namit siis vasempaan taskuun, seuraamista sopiva pätkä, jonka jälkeen selkeä vapautus ja namien anto taskusta.

Liikkeestä seisominen

• Jatkamme vielä edelleen hetken harjoittelua niin, että Otto on edessäni niin että näen sen ja palkkaan terävän pysähdyksen jälkeen taakse päin. Palkaksi voisi ehkä käyttää lelua, jolla pysäytys olisi vielä terävämpi. Täytyy kokeilla, toistaiseksi olen viskellyt nameja. Selkeästi Otolle oli sitä vaikeampi pysähtyä, mitä lähemmäksi se ehti minua tulla. Näitä siis jatketaan vielä ennenkuin siirrytään ollenkana siihen, että Otto kulkee sivulla mukana. Tai tällöin vähintään täytyy toisen olla katsomassa, että pysähdys on riittävän terävä.

Luoksetulo

• Olen onnistunut tekemään luoksetulosta omassa päässäni ongelman. Pientä ongelmaa onkin eli joko pitkästä matkasta tulee vauhdilla, mutta ei automaattisesti osaa tulla eteen. Otolle on siis epäselvää, että mikä on oikea paikka. Toisaalta, lyhyellä matkalla osaa tulla hyvin eteen, mutta tällöin vauhti kärsii.
• Nyt siis teimme niin, että otettiin kohtuu pitkiltä matkoilta luoksetuloja. Ensin niin, että näytän laittavani herkun suuhun ja lisäksi ohjaan käsillä selkeästi eteen istumaan. Tätä kuulemma voi tehdä silloin tällöin, mutta tällöinkin on hyvä palkata ruoan lisäksi lelulla.
• Noin yleensä luoksetulopalkka olisi hyvä olla lelu. Teimme muutaman luoksarin pitkältä matkalta niin, että lelu oli käsissäni ja ohjasin koiran sillä eteen. Toimi ihan ok.
• Lopuksi koitettiin, että palkka oli taskussa ja ohjasin käsillä eteen. Sekin ok.
• Summa summarum, olen tehnyt tästä itse ongelman. Näitä variaatioita toistamalla uskoisin luoksetulosta tulevan ihan hyvän ja varman. Lisäksi välillä pelkkiä vauhtiluoksetuloja.

Nouto

• Vähän extempore päätin ottaa meille viimeiseksi liikkeeksi noudon. Olen ottanut tähän mennessä noutoa vain takaperin ketjuttamalla, eli aloittanut siitä, että miten kapulaa pidetään, nostetaan maasta jne. Koskaan en ole vielä heittänyt kapulaa.
• Tähän saatiin nyt aivan erilainen näkemys. Eli nouto aloitetaankin vauhdin ja innon kasvattamisella tarkoittaen sitä, että kapula heitetään kauas, lasketaan koira perään ja kun se on napannut kapulan, näytetään lelua ja annetaan koiran syöksyä leluun kiinni. Pikkuhiljaa aletaan odottaa pitempään ja pitempään, ennen kuin vaihto tapahtuu leluun. Kun into on saatu kohdilleen, aletaan vasta tehdä pitoharjoituksia. Ja nätisti pitämiseen (eli kapula heti kulmureiden takana) on eri käsky kuin noutoon.
• Niinpä siis viskattiin Otolle kapula menemään ja sehän toki lähti perään kuin ammus. Kun sitten näytin lelua, Otto toi kapulan minulle asti. Sikäli ihan ok, mutta selkeästi herneet raksuttivat Oton päässä, että kumpi se palkka onkaan, lelu vai kapula. Mieluusti molemmat. Mutta jatkamme näitä vauhdin nostatuksia ja eiköhän ne herneet yhdisty, että kapula on työväline ja lelu on palkka.
• Taidetaan siis pitää pikkutauko pitoharjoituksissa ja lisäksi otetaan käyttöön oma sana pidolle. Tällä hetkellä olen käyttänyt noutamiskäskyä myös pitämiselle.

Kiertäminen

• Oton kanssa ei harjoiteltu kiertämistä, mutta alamme treenata tätä "temppua" ominemme ohjeiden mukaan. Ideana siis, että koira kiertää käskystä törpön ja näin saadaan se irtaantumaan ohjaajasta + voidaan harjoitella muita liikkeitä, esim. pysäytyksiä, luoksetulon loppuasentoa, noudon loppuasentoa liikkeestä jne. Varmaan vaikka mitä, en ole vielä ehtinyt niin pitkälle.
• Aloitimmekin tänä iltana kotona kiertämisharjoitukset raastinraudan ympäri, joka sattui olemaan ensimmäinen törpön tyylinen esine, mikä löytyi. Ehkä jatkossa voisimme hankkia jonkun muun tötterön tätä tarkoitusta varten.

Häiriönsieto

• Viimeisenä kyselin neuvoa, miten saisin Oton noin yleensä paremmin lapaseen. Otto on varsin innokas ja tarkka, ja aina valmiina töihin. Ainut kompastuskivi on, että se provosoituu erittäin herkästi muiden koirien toimista. Jos toinen koira piippaa, haukkuu tai riekkuu, Otto on samantien häntä pystyssä tsekkaamassa tilannetta, että onkohan sillä toisella koiralla jotain asiaa hänelle. Ei se mitään rähinää ole, mutta äärimmäistä fokusoitumista toiseen koiraan. Ja silloin hallittavuus katoaa. Tähän kyselin apuja ja vastaukseksi sai kolinapurkin käytön. Ottoon ei tehoa minun omat ärähdykset, tukistukset eikä muut, joten ehkäpä purkki saisi katkaistua ei-toivotun käytöksen. Ohjeena oli, että tällaisen tilanteen syntyessä kolinapurkin viskaus koiraan päin ja kun se havahtuu/lopetttaa tuijotuksen, niin kehutaan ja homma jatkuu. Näitä tilanteita ei kuulemma kannata harjoitella samalla kertaa, kun meinaa treenata jotain oikeaa. Eli kai me sitten menemme joku kerta hengaamaan hallille kolinapurkin kanssa, ou jee. Tänään treenikaverin kanssa vielä tuumattiin, että olisi kai hyvä, jos joku toinen voisi olla purkin viskaaja, jolloin itse voi keskittyä koiraan. Mene ja tiedä, olisiko tästä apua. Jotain tarttis kuitenkin tehrä....

Paikallaolo

• Tämä häiriösieto tuli mieleeni siitä, että päivän loppupuolella otettiin paikallaolot ryhmässä. Toin Oton suoraan autosta halliin samalla oven avauksella toisen koiran kanssa, joka vähän haukahteli tms. mennessään. Tämä johti siihen, että Oton kierrokset nousivat. Sain sen kuitenkin muutamalla käskytyksellä paikalloloriviin ja otus pysyi hyvin maissa. Mutta sille jäin sen verran kuitenkin kierrokset päälle, että pää kääntyili puolelta toiselle, johon puutuin kieltämällä.

Tällaisilla opeilla siis uuteen vuoteen ja loppukuusta pääsemme vielä toiseksi päiväksi Christan oppiin. Sitä kovasti jo odotan ja eiköhän tuo riitä tsemppaamaan myös itseäni harjoittelemaan Oton kanssa, ettei samojen ongelmien kanssa tarvitse mennä uusintakierrokselle! Ehkä siihen mennessä keksimme jo ihan uusia ongelmia!

Jotta paluu treenirintamalle kuukauden tauon jälkeen olisi riittävän tehokas, kävimme tänään vielä pitkästä aikaa korkkaamassa hakumaastot. Otolle kolme maalimiestä, kaksi ensimmäistä n. 50 metriin ja kolmas noin 10 metriin. Ekalla lähetyksellä lähti vinoon, otin takaisin, lähetin uudestaan ja sitten maalimies löytyikin. Haukkuja parikymmentä, palkkaa, haukkuja lisää ja loput palkat. Haukku oli aikamoista falsettia aluksi, innostuksesta johtuvaa, mutta parani loppua kohden. Toisen maalimiehen paikka ei ollut siinä missä kuvittelin ja lähetin siis pari kertaa koiraa tyhjälle pistolle, valitettavasti. Kolmannella yrityksellä osuimme jo oikeaan kohtaan ja maalimies löytyi. Haukku oli jotenkin outoa, kimeää ja hieman katkonaista. Kolmas maalimies hyvä, haukut voimakkaat, otettiin pari pitempää sarjaa. Täytyisi muistaa, että lumihangessa juokseminen on koiralle kohtuu raskasta ja luulen, että toisen maalimiehen ilmaisua verottivat muutamat alla olleet tyhjien pistojen juoksemiset. Mene ja tiedä.

Loppuun vielä kevennyskuva. Kuva on otettu jo joululoman aikaan, mutta tällaiset olivat Oden fiilikset eilisen tokovalmennuksen jälkeen, rankkaa oli. :)