Vireongelma on kyllä kummallinen juttu, jota on tullut taas tällä viikolla pohdittua. Tällä viikolla on takana parit aika kivavireiset treenit, toisella kertaa meinasi jo mennä vähän ylikin. Ja toisaalta, yhdet alavireiset treenit. En oikein osaa paikantaa, että mistä lataus ylipäätään muodostuu. Muodostuuko se omasta alitajuisesta fiiliksestä (että nyt tulee hyvät treenit tai sitten ei usko itsekään, että tulee hyvät treenit), jostain koiraan liittyvästä (onko se syönyt jotain kummallista metsästä, vahtinut taloa päivällä...), ympäristöstä (onko kenttä kuiva vai märkä, onko tuttu vai vieras paikka…). Oikein mitään selkeää syytä en mistään noista edellä mainituista ole keksinyt. Onneksi niitä hyvävireisiä treenejä on kuitenkin ollut.

Tiistaina hallilla otettiin tunnari ekaksi. Kapulat laitettiin riviin pitkittäin (eli siis jonoon poispäin ohjaajasta), oma tikku jonon loppupäähän. Sellaisessa muodostelmassa eivät ole ennen olleetkaan. Otto haisteli tosi hyvin, merkkasi oman, tarkasti vielä seuraavan ja otti sitten omansa. Aivan tosi loistavaa! Palautusten harjoittelua jatketaan, kun ei Otolla ole löytymisen jälkeen ollenkaan sellainen meininki, että nyt tuhatta ja sataa takaisin. Ei otettu toistoa, kun meni niin hyvin.

Sen jälkeen hyppynouto pitkästä aikaa. Edellisen harkkakerran huonoa noutoilmettä parantaakseni nostatin Ottoa ennen ekaa noutoaa haukuttamalla. Koira oli aika täpinöissään (eli meni vähän yli) ja kaiken lisäksi tumpelo ohjaaja linkaisi kapulan katon kautta juoma-automaatin alle. Uusintaheitto siis. Otto lähti hyvin, autoin paluuhyppyä toistamalla käskyn, siisti luovutus. Paluuvauhtia olisi saanut olla taas enemmänkin. Ei otettu toistoa.

Tasamaanoutojen palautukseen haettiin vauhtia laittamalla nami taakse lautaselle ja heti kun O otti kapulan suuhun, niin vapautus lautaselle jalkojen välistä. Jos O tiputti kapulan matkalle (mitä se ei aina tee, mutta saa siis tehdä), niin sai hakea uudestaan ja vapautus uudestaan namilautaselle jne. Lisäksi voisi koittaa lelun heittoa heti kun O on ottanut kapulan suuhunsa, kumpi sitten lie toimii paremmin minäkin päivänä, lelu vai nami. Joka tapauksessa, nyt  keskitymme siihen paluuvauhdin kasvattamiseen, että saadaan taas kiva vire tekemiseen.

Seuraavaksi ruutuun. Koitettiin ekalla lähettää ”kylmiltään” ruutuun ilman lautasta. Otto lähti tosi hyvällä ilmeellä ja vauhdilla, mutta stoppasi juuri ennen ruutua sen näköisenä, että tässä mä oon, anna palkka. Sitten vietiin ruutuun lautanen, jolle O sai pinkoa. Sitten ilman lautasta, meni hyvin (jäi tosin vähän ruudun etureunaan) ja sitten taas lautasen kanssa. Otolla oli tosi kiva vire, super! Kysyin neuvoa myös siihen, että miten koiralle voi merkata ennen liikettä, että nyt on ruutu tulossa. Vinkiksi tuli, että ennen liikettä koira sivulla, sen jälkeen joku käsky (esim. ”tule”) ja pari askelta + perusasento => liike alkaa. Ja koko ajan katsotaan ruutua. Tätä siis rupeamme ottamaan rituaaliksi.

Tänä iltana sen sijaan oltiin pitkästä pitkästä aikaa pk-porukoiden kanssa harjoittelemassa. Otto otti seuraamista henkilöryhmässä, jäävistä istumisen ja maahanmenon sekä eteenmenon. Ja lopuksi muita humppailuja, istumisia, stoppeja, perusasentoja jne. Jäävät oli tosi kivat, otettiin sekä BH-tyylillä että oikealla tyylillä. Ai juu ja otettiin myös paikallaolo, mitä vähän jänskäsin, kun O:n rakkaista rakkain Risa-systeri tuli samaan aikaan tekemään kentälle omaa vuoroaan, niin vähän mietin, että miten Oton kuuppa kestää katsoa vierestä, kun systeri tekee ja leikkii. O katsoi kyllä tosi terävänä, mutta ei elettäkään, että olisi aikonut lähteä nykimään paikaltaan. Hyvä!

Muutama ajatus siitä, mihin erityisesti voisi jatkossa kiinnittää huomiota:

• Tunnarin palautukseen vauhtia
• Ruutuun ei enää namia ja välillä lautanenkin jo pois. Parin askeleen siirtyminen ennen ruutuliikettä liikkeen alustukseksi.
• Nenäkosketuksen opettaminen pikkulautaseen. Otolla ei ole edelleenkään kaukoissa ymmärrystä, että nami tulee lautaselle. Jotenkin se tuntuu vähän välttelevän lautasta, joten koitetaan tuon nenäkosketuksen avulla saada lautasesta kiva juttu.
• Kaukoissa jatketaan muuten samoilla tekniikoilla, mutta m-s vaihdossa pyritään siihen, että koira kokoaa itsensä siirtämällä vähän etujalkoja taaksepäin. Kaukoissa täytyy myös testata sopivat käsimerkit, niitähän mulla ei edelleenkään ole. Kaikkein vaikein vaihto muuten tuntuu olevan s-m, jossa Oton on tosi vaikea taipua takaisin niille tassusijoilleen, tuppaa tulemaan aina eteenpäin.
• Hyppynoudon vaikeutus (ei ehkä vielä) siten, että kapula on selkeästi vinossa linjassa esteen takana, jossa vahvistetaan sitä hypyn kuulumista paluuseen, ettei siis voi tulla esteen sivusta.
• Stoppien ja maahanmenojen treenausta jatketaan namienheittelytekniikalla, tuntuisi toimiva ja stopit on mielestäni parantuneet.
• Noutojen palautuksiin vauhtia namilautasella / lelulla, joille vapautus heti kun O on ottanut kapulan suuhun. Jatkossa venytetään pitemmälle matkalle, ennen kuin vapautus. Itselle tuli myös mieleen, että kun O vähän mallailee sitä kapulaa suuhunsa ennen kuin sen ottaa, niin voisi koittaa ohjatun noudon kapulalla, että olisiko se Otosta helpompi kaapata suuhun. Eli tehdä sitä oikeaa mielentilaa ja virettä ehkä helpommalla kapulalla. En oo vielä testannut.