Tällä viikolla on meikäläisen kovasti ja kauan odotettu talvilomaviikko. Ihan ykköstä, kun ei tarvitse herätä aamulla kellonsoittoon ja saa kuluttaa päivän ihan miten haluaa. Mitään suurempia suunnitelmia ei ole, joten yritetään tehdä sitten senkin edestä pikkutreeniä ja isompaa lenkkiä Otuksen kanssa. Niillä suunnitelmilla tämän ensimmäisen virallisen lomapäivän aloitimmekin.

Koko pitkä talvi on tullut treenattua ihan kotiolosuhteissa sisällä, lukuunottamatta viikottaisia ohjattuja treenejä. Niinpä pakkasin aamulla nakit, patukat, noutokapulat, ruutumerkit sun muut autoon, ai niin ja tietysti sen koirakon toisen osapuolen ja ajelin oikein ulkokentälle asti treenaamaan.

Ensimmäisenä rakentelin ruudun, jonne lähettelin Oton pari kertaa alustan luokse. Kahdesti niin, että alustalla oli nami ja kerran ilman namia, pelkälle alustalle. Näitä jatketaan, mutta iloisesti se juoksi ruutuun.

Parit lyhyet pätkät otettiin seuraamista lelulla, hyvä paikka ja vire. Jäävistä otettiin kaikkia variaatiota - seiso, maahan, istu. Kun itse kuljen takaperin, niin kaikki asennot onnistuu, mutta kun mennään nokat samaan suuntaan (eli ihan siitä seuraamisesta), niin istuminen tuppaa olemaan vähän epävarma. Välillä tekee ihan oikein, ja välillä Otto taas arpoo jonkin muun asennon, yleensä seisomisen. Mutta eipä liikkeestä istumista ole viime aikoina paljon otettukaan, joten tuskin mitään hätää, kunhan vaan muistutellaan mieleen, että mitä se istuminen oli.

Noutojakin piti testata, kun ollaan sisällä hinkattu luovutusasentoa. Ja hienosti meni, tuli oikeasti hyvä mieli! Ensimmäisenä tein perusnoudon tokon kevyellä kapulalla, hyvä vauhti, luovutusasento ja kapulakaan ei pyörinyt suussa. Olen joskus viime vuoden puolella todennut, että pk-kapulan kanssa Otto ei toimi niin näpsäkästi, ja sen jälkeen ollaan hiottu palikoita kuntoon kevyellä kapulalla. Niinpä siis tänään pitkästä aikaa otin seuraavaan heittoon painavamman kapulan. Ja kappas, Otto toi sen ihan yhtä hyvin kuin kevyen kapulan. Loppuun tein vielä yhden noudon, jossa hetsasin ensin kapulalla, pidin vielä pannasta kiinni heittäessä ja annoin vasta sitten rynniä perään. Luovutuksen otin ihan normaalisti, ja oli edelleen hyvä! Edistytty ollaan.

Loppuun vielä jätin Oton paikallaoloon auton taakse ja kävin viemässä lelun kentän laitaan eteenmenoa varten. Valmistelevassa osassa meinasi vähän keulia, enkä (jostain syystä) vaatinut ehkä sitä parasta seuraamista vaan käskytin muutaman seuraamisaskeleen jälkeen eteen. Lähti kuin ohjus, kaarsi lopussa vähän vinoon, mutta bongasi sitten lelunsa. Loppuun leikkimistä ja muuta hömppää. Aika kaikenkattava setti siis, näitä jatkamme tällä viikolla.

-------------

Kotioloissa ollaan otettu viime aikoina tunnaria, edelleen kapulan piilotus törppöjen sekaan ja hajustamattomat on siinä lähituntumassa. Viime viikon hallitreeneissä O hairahtui kerran ottamaan vieraan kapulan suuhun, kun se ei millään haistanut omaa kapulaansa törppöjen välistä ja kävi välillä jo etsimässä hallin seinän viereltäkin. Siinä etsinnän lomassa se ehti jo kerran napata väärän kapulan suuhun, mutta pudotti heti, kun tiesi, että se on väärä. Hyvä sinällään, että pudotti, eikä lähtenyt tarjoamaan sitä. Toisella kertaa meni jo kuin vettä vaan. Tunnaria on myös opeteltu pitämään nätisti, ettei se valahda sinne takahampaiden väliin, jolloin säleet alkaa lentämään.

Metallinoutoa ollaan otettu kanssa kotona, O suostuu jo ottamaan kapulan suuhunsa, luovutus on vähän sen näköinen, että "yääk, ota tää pois, kun en mä oikein vois edes istua tää metallin pala suussa". Jatkamme siis.

Kaukojumppaa on jatkettu melkein päivittäin, musta tuntuu, että tää on se minkä opettaminen vie kauan. Alkuun vaihtelin tekniikkaakin, että millä mallilla haluan Oton tekevän vaihdot. Päätin jo, että takajalat pysyy vaihdoissa paikallaan, mutta sitten palasin vielä hetkeksi vanhaan, että i-s vaihto tehdäänkin niin, että takajalat liikkuu. Mutta siinähän se koira sitten seilaa, vaikka loppupaikka olisikin sama. Tästä hienompi versio olisi, että koira pitää toisen takajalan paikoillaan, mutta ehkäpä kaikkein yksinkertaisin on kuitenkin se tekniikka, jossa kaikki vaihdot tehdään pitäen takajalat paikoillaan. Siinä itseäni lähinnä epäilyttää, että s-i vaihdossa koira ei istu taaksepäin, vaan hilaa niitä takakinttujaan eteenpäin, niinkuin on luonnollista. Opetuskysymys tietenkin, ja nyt ollaan hinkkailtu vaihtoja tällä mallilla. Menee jo ihan kivasti, mutta vaatii vielä aika paljon käsiohjausta ja varsinkin s-i vaihdossa joutuu alkuun muistuttelemaan, että istumaan käydään oikeasti sinne taaksepäin.

Hallilla otettiin viimeksikin parit hyppynoudot. Tää on aika hyvässä mallissa ja hyödyttää tietysti myös siinä vaiheessa, jos ikinä koskaan milloinkaan päästään tekemään starttaus hakukisoissa.

Piilopaikkamakuut otettiin myös tällä viikolla muiden koirakoiden kanssa, ja meni hyvin. Otto oli rauhallinen, mutta tarkkaavainen, ei katsellut muita koiria eikä haistellut.

---------------------

Tässäpä jokseenkin kattavasti, että mitä tokotusrintamalla ollaan tehty, ja mitä tullaan tekemäänkin. Muuten tällä viikolla koitetaan ulkoilla, tänään käytiin katsastamassa uusi metsäreitti, jonne joku ystävällinen ihminen oli tallannut lumikengillä reitin. Ja oli sitä samaa polkua käynyt tallaamassa myös aiemmin jo Ottokin, tosin isännän kanssa. Isännän ja Oden hiihtoharrastus on jatkunut, pari kertaa viikossa ovat pyrkineet käymään lenkillä, ja sen kyllä huomaa Oton kunnossa. Ei se enää ole niin rikki poikki puhki lenkkien jälkeen. Hetken huilattuaan on taas ihan normaalissa vedossa. Kävin myös itse testaamassa hiihtoon hankkimani vetovermeet, tosin ilman suksia. Käytiin lauantaina kävelemässä kunnon lenkki niin, että olin köyttänyt Oden vyötärölleni kiinni. Sen verran rivakampaa vauhtia tuli pisteltyä, että nyt on jalat kipeänä, taitaa olla emännän lihakset vähän liian vähällä käytöllä... Mutta tällä viikolla yritetään siis petrata!