Tänään vapaapäivän kunniaksi lähdetiin koko porukka riehumaan pellolle. Sää oli mitä mahtavin, -10 celsiusta, ei tuulta, aurinko paistoi. Jos aina olisi sää tällainen, niin minähän tykkäisin talvesta! Otto silminnähden nauttii siitä, kun saa touhuta lumessa, juosta, sukeltaa, snorklata, kieriä...

Pellolla juoksentelun lisäksi olemme pyrkineet tokottelemaan joka päivä ainakin jonkinverran. Ja syytä onkin, nimittäin muutaman viikon päästä on tarkoitus lähteä metsästämään yhtä alle kirjatuista tavoitteista, sitä avoimenluokan ykköstä. Päivästä vähän riippuu, että kuinka mallikkaasti sujuu, mutta taas tämän illan jälkeen jäi sellainen fiilis, että kyllä tuo turaparta jotain on oppinut!

Seuraavien parin viikon aikana keskitytään varmaan oikean fiiliksen luomiseen. Ihmettelin itsekseni jonkin verran, että mistä johtuu, että kun treenaillaan itsekseen, missä paikassa hyvänsä, niin O on aika kivassa vireessä. Ja hallilla taas keskittyy ihan muuhun kuin pitäisi ja välillä tuntuu ihan tuskaiselta, kun se on niin vetelä. Tätä tuumattiin myös "valmentajan" kanssa, ja todettiin, että treenit lienee syytä viedä siellä läpi riittävällä temmolla, ettei Otolle jää aikaa huuhailla omiaan. Ja niin viimeksi teimme, napakat parin askeleen seuraamiset & pallopalkat aluksi, liikkeiden välillä ja lopuksi. Ja itse liikkeissä herkkupalkka, otettiin nouto ja hyppy. Ja se toimi, otus oli hyvässä vireessä, mikä toisaalta johti vähän siihen, että seuruut keuli, mutta myös itse hullusti palkkasin eteenpäin. Mutta pääasia, että vire oli hyvä, ja liikkeetkin meni kivasti.

Oikean vireen lisäksi vahvistellaan noudon ripeää palautusta ja luovutusta suorassa. Lisäksi voisin koittaa valmentajan neuvoja, että pidän patukan edessä suunnilleen siinä holilla, mihin kohtaa se kapulan kanssa tulee. Jospa sillä saataisiin estettyä kapulan luiskataminen takahampaiden väliin, joka tapahtuu vasta siinä luovutusvaiheessa. Tätä ei ookaan muistettu koittaa.

Lisäksi kaukojen hinkkausta. Viime aikoina vire / pompahteluongelma on ollut vähäisempi, mutta tää vaatii toistoja ja toistoja, että Otolle varmasti muodostuu oikea kuva oikeanlaisesta tekniikasta. Myöskin pitemmältä matkalta.

Luoksetulon stoppia en meinannut hinkata. Seis-käskyn (jonka vaihdoin topin tilalle) sen tuntuisi osaavan, kun pysäyttelen sitä. Mutta luoksetuloon meinasin yhdistää sen vasta kokeessa, katsotaan kuinka käy. Tää on kuitenkin ollut se takkuisin juttu, ja jos saan muut pelittämään, niin oon tyytyväinen. Jatketaan siis vaan niitä seis-harjoitteita muuten.

Muuten jatketaan vaan jo osatun ylläpitämistä liikkeestä maahanmenon ja seisomisen, hypyn ja paikallaolojen osalta. Ne tuntuisi olevan ymmärrettynä kummallakin osapuolella, joten hinkutellaan sitten niistä pieniä osioita vielä, perusasentoon siirtymisiä ja sen sellaista.